.

.

3/19/2011

Kediler

Täten omistan tämän bloggauksen kaikille kissarakkaille lukijoille, tiedän teitä siellä olevan.









Itse en kissoista välitä, koirista pidän enemmän, mutta onneksi ei tarvitse arvuutella otammeko sellaisen lemmikiksi vai emme - olen nimittäin allerginen! :D (kysymys kohta kuuluu: mille en ole allerginen?) Täällä näkyy lukemattomia määriä kulkukissoja, joskus ne oikein pelästyttävät kävellessään jostakin aidan kaiteen väleistä selän takaa esille tai sitten maukuvat avonaisen ikkunan takana. Muut pitävät täällä kissoista paitsi baba, joka pyrkii aina usuttamaan niiden päälle vesipullosta vettä - temppu tepsii joka kerta. Eräskin kesäaamu viime vuonna pelästyin kun avasin parvekkeen oven vetääkseni syvään henkeä ja nauttiakseni heti aamusta alkaen paahtavasta auringonpaisteesta ja valmistellessani parvekkeen pöydät ja tuolit aamupalan kattausta varten; parvekkeen reunalla keikkuvan tyhjän kukkalaatikon päällä uinui oranssinruskea katti ja minut nähtyään se ensin ojenteli kaikessa rauhassa käpäliään venytykseen ja vasta sitten loikkasi takaisin sinne mistä ikinä tulikaan.. :)

Äh. Tuon muisteleminen sai minut toivomaan kesän alkua entistä kiihkeämmin. Ei täällä suinkaan enää kylmä ole, talvitakin käyttö hikoiluttaa, asteita on täällä ollut jo parhaimmillaan +20 ja mukavan keväiset tunnelmat kaiken kaikkiaan. Tosin nyt on jo saatu taas "nauttia" vilvoittavista vesisateista. Mutta.. voisin mieluusti ottaa nyt ja heti ne t-paita ja shortsikelit ja mennä meren läheisyyteen ottamaan aurinkoa, kiitos :)

5 kommenttia:

  1. Komeita kissoja. Minäkin olen "koiraihmisiä"!

    VastaaPoista
  2. Taalla ilmottautuu kissaihminen. Monilla matkoillani Turkkiin, ja varsinkin Istanbulissa huomasin etta useat katukisutkin antavat silittaa, toisin kuin taalla. Merkki siita etta ihmiset suhtautuvat niihin ystavallisesti.

    VastaaPoista
  3. Kissafani täälläkin :)

    Ystävälläni on tällä hetkellä Istanbulissa (Beskitas) viisi pientä kissanpoikaa, joille hän yrittää löytää koteja. Hänellä on ennestään jo yksi kissa ja nyt kylmänä talvena heidän rappukäytäväänsä tuli majailemaan viluinen kissapolo. Hän sitten heltyi ottamaan sen kotiinsa ja kävi ilmi, että poikasiakin on tulossa...

    Pennut ovat luovutusikäisiä toukokuussa. Jos vaan satut tietämään ketään, joka olisi kiinnostunut ottamaan kissan Istanbulissa, niin kerrotko minulle :) Vaikealta kotien löytäminen kyllä tuntuu, sillä kukaan Istanbulissa ei tunnu haluavan kissaa... Ottaisin varmaan itse yhden, mutta eipä taida kissan tuominen Suomeen kovin helpolla onnistua.

    Aurinkoista kevättä ja kevään odotusta!

    VastaaPoista
  4. Marja-Leena: juu, minäkin olen enemmän koiraihmisiä, vaikka en niitäkään lemmikeiksi ottaisi :)
    anumorchy: täällä niitä saakin silitellä, kissoja kun riittää joka kadunkulmaan. joissakin etelän lomakohteissa muistan olleen runsaasti kulkukoiria joka paikassa pyörimässä, täällä on vallan kissoja.

    Inka: tarkoitatko Beşiktaş-nimistä kaupunginosaa? :) Minä en tiedä kuka haluaisi kissoja, tässäkin kompleksissa jossa asumme on katteja pyörimässä ja niitä syötetään aina silloin tällöin, mutta ne eivät kuulu varsinaisesti kenellekään. Monen henkilön yhteishuoltajuus siis. Jaa-a, mitenköhän täältä salakuljettaisi eläimen suomeen.. katti boksiin ja ruumaan vaan vai? :D

    VastaaPoista
  5. Juu, kissat ovat Besiktasissa. On muuten tosi kiva, että ihmiset hoitavat katukissoja Istanbulissa. Olen nähnyt niille rakennettuja taloja ja niiden yhteydessä olevia ruokintapaikkoja. Hyväsydämisiä ihmisiä on siis olemassa :) Jäähän kissoja toki myös paljon esim autojen alle... Toivottavasti pennuille löytyy kodit jostain!

    VastaaPoista