.

.

2/07/2011

Mecidiyeköy

Haastattelu Euroopan puolella, Mecidiyeköyssä, sujui maan tapaan jutellen ja kysymyksiä esitellen, välillä aiheesta sivuraiteille eksyen ja taas ristikuulustellen. Tapasin herra G:n, englantia vahvasti vääntävän hauskan miehen, joka puhuessaan muistutti erehdyttävästi viime vuotista pomoani yliopistossa. Puheen kulku on hyvin poukkoilevaa, kierteistä, ensin sanotaan yhtä ja seuraavassa lauseessa ensimmäisen lauseen sanoma onkin jo torjuttu tai muunneltu erilaiseksi, eikä selvää ymmärrystä saa irti, ennen kuin kysyy selkeästi ja suoraan omat kysymykset, mieluummin tuplana. Ensimmäinen kysymys kun saattaa kaikua kuuroille korville ja toisella kertaa vasta havahduttaa toisen vastaamaan. Keskustelun loputtua ei edelleenkään tiedä, mikä on lopputulos, sen verran koukeroista selitystä on tulvinut. Jos jotain itse saa sanottua väliin, sitä ei välttämättä noteerata, eli pitää hyökätä taktisemmin oikeissa hetkissä, kuten silloin kun toinen vetää henkeä aloittaakseen uuden monimutkaisen selostuksen. Sellaiset keskustelut ovat aina puuduttavia, kun ei itse ole tilanteen päällä ja saa selkeitä vastauksia. Esimerkkinä:

"What we can offer right now, is.. well, you know here we have a lot of teachers so what we need is an experienced teacher, you don't have experience, but you have to prove us that you can do the job, you need to get experience, but I don't know if it is enough right now, but we can have a second meeting with you, i can arrange it, so you can have some experience, and .. well let's say that you start working here, so in six months you will be an excellent teacher, we have one girl working here and she is native, and she started to work like "well..i don't know if i can do this but let's try" and then she became very good! so, about you, i don't know about you, but i have a feeling that you could be a very good one too, you need to get experience and show that you can manage the classes but i will call you about the meeting in our other branch, ok?"

Öö..? Ok? :D

Ja kaikki tuo lähes yhteen hengenvetoon, johon itse en päässyt esittämään omia kysymyksiäni väliin. Huoh.

Onneksi pääsin juttelemaan myös kyseisen konttorin johtajattaren kanssa, jolla oli hypnoottisen vaaleansiniset silmät, joista mustat pupillit porautuivat esiin ja huomasin tuijottavani enemmän hänen silmiään kuin muuta siinä huoneessa. Lisäksi hänellä oli tummansiniset rajaukset silmiensä ympärillä, ikään kuin tehostaen silmien vaaleutta ja niiden aiheuttamaa hypnoottisuutta. Hän luultavasti on tietoinen siitä :) Mutta tämä nainen osasi jutella jo ilman jaaritteluja ja sivuraiteille poikkeamista, ja sain häneltä paljon enemmän irti 5 minuutissa kuin mitä herra G:ltä 20 minuutissa.

"We will contact you about the second meeting."

No juu, tuon lauseen olenkin jo kuullut, mutta tähän asti ei ole tullut sitä toista haastattelua..

Ruuhkainen Mecidiyeköy odotti meitä kun lähdimme takaisin bussipysäkille ja kotiin. Parin sadan metrin säteellä on lukemattomia liikkeitä, yrityksien toimipisteitä, konttoreita, bussipysäkit ja miljoona ihmistä tunkemassa niihin, kadut täynnä autoja ja ruuhka aivan uskomaton. En todellakaan pidä siitä alueesta, mutta jos työnkuvaan kuuluu joskus tulevaisuudessa Mecidiyeköyyn matkustaminen, niin se on sitten vain mentävä. Sinne matkustaminen onkin helppoa, mutta siellä kulkeminen kuluttaa kuuloaistiani aivan järjettömästi pääteiltä johtuvan metelin vuoksi.
Herra Donald Trump on rakennuttanut muutaman tornitalon Mecidiyeköyyn, jotka osaltaan vain huonontavat ruuhkajumituksia alueella. Nämä ovat käsittääkseni vuokralla yrityksille, joiden toiminta keskittyykin aika lailla tälle kaupunginosalle. Valitettavasti. Rakennussuunnitelmia tehdessään eivät varmasti ymmärtäneet ruuhkahuippujen mahdollisuuksia. Tähän kaupunkiin tarvitaan lisää teitä, vaikka sitten maan alle tai taivaaseen.

(kuvat googlesta)

8 kommenttia:

  1. Hmm, kuulosti ihan siltä, että ne olettaa sun tekevän töitä ilmaiseksi / puoli-ilmaiseksi puoli vuotta ja sitten ne voi päättää... Mutta toivottavasti olen väärässä.

    VastaaPoista
  2. ii: tuskin sentään, he ovat aika iso koulu, brancheja on neljässä eri kaupunginosassa ja n. 150 opettajaa työskentelee heillä. Ei olisi niin hyvää menestystä, jos laittaisivat puoleksi vuodeksi työskentelemään nälkäpalkalla. Jutustelu oli vain niin hankalasti seurattavaa, että ei niistä ota aina selvää :)

    VastaaPoista
  3. joo toi on tota ihme säätöä... olen todennut et johonki väliin pitää vaan yrittää pistää jotain selventävää kysymystä väliin ja siitäkään ei ehkä oo iloa, sit pitää vaan lähteä kotiin hiukan hämmentyneenä. ja jos ymmärtääkin niin eihän ihmisten sanomisiin voi luottaa edes aina :(

    ii:n pelko on varmaan turha, eivät vaan varmaan tarjoa niin hyvää palkkaa kuin jollekin muulle, saattaa olla pohjustus sille. toi hyvä/kokenut opettaja -selvitys on vaan musta jonkunlainen palopuhe siitä kuinka tämä koulu palkkaa hyviä ja kokeneita opettajia mutta tekee tässä nyt muka jonkun poikkeuksen, ja hyväntekeväisyyttä - mikä musta on loukkaavaa... eli yritetään pistää haastateltava nöyräksi vaikka ollaankin ystävällisiä... sillä mun mielestä pohjustetaan sitä et saatais nöyrä ja oman alemmuutensa tunteva työntekijä... mulle on siis tullu tommonen mielikuva vastaavista tilanteista, saatan olla väärässä. silleen et jos palkkaatte ni tehkää se siks että pidätte mua hyvänä kiitos, tai älkää palkatko....

    VastaaPoista
  4. No melkein samoilla linjalla Jennin kanssa. Tulee itselleen helposti sellainen fiilis, että "okei, tiedän etten ole kokenut, mutta jos te yritätte jatkuvasti latistaa sitä innostuneisuutta mikä mussa on ja jos jatkuvasti muistutatte sitä kokemuksien tärkeyttä, niin ei kai se työnaloitus siitä helpommaksi tule." Koulujen on hyvä selventää, millaiset ovat heidän vaatimuksensa, mutta kuitenkin pitäisi olla sitten sen verran järkevä, että ei sitten lupailekaan mitään turhia jos ei ole aikomustakaan palkata.

    VastaaPoista
  5. Sarjassamme: ota tuosta nyt selvää. Toivotaan, että ottavat yhteyttä ja paikka on sinun!

    VastaaPoista
  6. Sarjassamme: turkkilaiset haastattelutavat.

    VastaaPoista
  7. Meni ihan kylmiä väreitä, kun tuli niin elävästi mun eka tunti mieleen - vastaavan sekavasti puhuva reksi saatteli hulisevaan luokkaan ja sanoi lasten olevan "välimeren tyyppiä" naureskellen ja samalla, että pärjään varmaan vaikkei kokemusta ja yhteistä kieltä olekaan. Kertoi vielä olevansa kulman takana. Juuri silleen nautinnollisesti varmana, ettei tule mitään :-)

    Peukut pystyssä! Toivottavasti tärppää!

    VastaaPoista
  8. Boncuk: voin vain kuvitella sen hetken, kun ensimmäisenä päivänä itsevarmuutta koetellaan ja hieman hermoilee että miten homma lähtee sujumaan.. :)

    VastaaPoista