.

.

2/28/2011

Inşallah

Kuten ebrun blogista muutama postaus sitten luin enkeleistä, taisi niitä olla mukana ainakin kaksin kappalein jo aiemminkin mainitsemani annen isosiskon, S. tädin, perheen mukana. Tätiä lukuunottamatta autossa matkusti perheen ala-asteikäinen poika, B., ja perheen isä, Y. Autoa ajoi perheen vanhin poika, n. 20 vuotias C. Onnettomuus tapahtui, kun jostakin tuntemattomasta syystä toista autoa yksin ajanut mies menetti ajokkinsa hallinnan ja paiskautui kurvissa heidän autoaan päin, pahoin seurauksin. C. selvisi mustelmilla. B:ltä katkesi toinen sääriluu useammasta kohtaa ja ilmeisesti myös sai hiusmurtuman kylkiluihinsa, sillä valitteli hengitysongelmia. Y. on edelleen tehohoidossa, hän menetti tajuntansa ja makaa happilaitteiden varassa, kylkiluiden puhkoessa toisen keuhkon. Onnettomuuden aiheuttaja selvisi verta vuotavalla päällä. Miten tyypillistä. Mikä pakko se on aina lähteä liikenteessä riehumaan, en vain jaksa ymmärtää..? Tämän perheen autossa olevista Y:llä ei ollut turvavyötä, muilla oli. Sekin vielä. Kun sen turvavyön viitsisi laittaa kiinni, ei se siinä autossa mikään koriste ole.

Toivomme, että kaikki päättyy hyvin heidän osalta. Kävimme tapaamassa poikia, ja B. oli itkuinen ja pelokas, sillä häntä särki rintaa ja jalkaa, vaikka yrittikin peitellä kyyneleitään. Totesinkin hänelle ennen lähtöämme, että pidä pintasi ja sano suorat sanat, jos hoitajat yrittävät nostaa sinua liikaa (kun häntä nostettiin korkeammalle, hän melkein kiljui, mikä mielestäni on selkeä merkki siitä, että jossain päin rintakehää/kylkiluita on murtuma). C. vaikutti täysin terveeltä, pelkkiä pintanaarmuja eikä mikään paikka hajalla. S. täti siellä jutteli puhelimessa ja totesi jokaiselle että insallah sitä ja insallah tätä. Toivotaan, toivotaan, jos Luoja suo.

Pidetään siis järki päässä siellä liikenteessä ja malttia. Ei sellaista kiirettä voi ollakaan, etteikö autoa voi ajaa rajoitusten mukaisesti.

2/27/2011

Kevyttä lukemista vaihteeksi

Koska olin kahlannut kaikki kirjani läpi 2-3 kertaan, oli aika poiketa jälleen D&R:n englanninkielisten kirjojen osastolla. Se ei ole kovinkaan iso osasto, mutta joitakin mielenkiintoisia opuksia kuitenkin löytyy. Viimeksi mainitsemani The other hand oli muuten erittäin hyvä kirja. Kirjailija Chris Cleave ponnahti heti yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Koska tuon kirjan takakannessakin mainitaan, että tarinan juonta ei tule kertoa eteenpäin sillä tarinan viehättävyys on juuri siinä että mahdollisia juonenkäänteitä ei tiedosta lukiessa, en siis kerro siitä yhtään mitään :) Se on surullinen, traaginenkin, koominen ja jokseenkin realistinen. Ja suositeltava.

Viimeisin kirjalöytöni:
Kirjan kansi näytti kivalta, vaikka en tajunnutkaan siivekkään olennon merkitystä. Takakannen perusteella tarina olisi siis "for children".. Kun olin jo ostanut ja plarannut kirjaa läpi, huomasin että kyseessä oli trilogian kolmas osa ja kun myöhemmin kävin tsekkaamassa ensimmäiset kaksi kirjaa, niitä ei löytynyt. Kirja on siis fantasiaa, tarinassa näyttäytyy siivekkäitä hevosia ja kääpiöitä, ei ihan harry potteria mutta jotakin vastaavaa - eli sellaista jota en yleensä lukisi, ainakaan suomeksi. Mutta olen huomannut, että jos teksti on muuten luettavaa, niin aihepiiri voi käsitellä mitä vain ja silti tulee luettua, sillä yhdistän siinä samalla kirjan viihdearvon ja englannin kielen kieliopin. Minusta on vain kiva, että joka kerta kun lukee uusia kirjoja, oppii aina jotakin uutta englannin kielestä ja voi kehittää sanastoa.

Jos selvitän tämän kirjan ilman kyllästymistä (mikä saattaa olla vaikeaa koska kyseessä on fantasiakirjallisuutta) ostan jotakin ihan muuta seuraavalla kerralla. Vaikkapa jotakin todenmukaisempaa, kuten esim. rikosdekkarin. Näin yhden sellaisen, ja nyt harmittelen että en ostanut sittenkään sitä.. Ehkä seuraavalla D&R käynnillä sitten.

2/26/2011

Yüksek Sadakat - Live it up (Eurovision 2011 Turkey)



Turkin tämän vuoden euroviisuedustuskipale on julkistettu. Video youtubesta, jos ei aukea tästä, niin kurkatkaahan sinne nimellä Yüksek Sadakat - Live it up.

Muutaman kerran piti kuunnella minunkin ennen kuin se iski sydämeen ja sieluun - onhan tuo oikein menevä! Pidän sovituksesta ja kitarasta taustalla. Alkaa vaikuttamaan siltä, että tämän vuoden viisuista on tulossa oikein mielenkiintoiset, hyviä biisejä on jo monta ;) En malta odottaaa!! :D Toukokuu, tule jo!

2/23/2011

Noutoruokaa parhaimmillaan

Illallispöytä viikonlopulta, söimme pitkästä aikaa porukalla.
Anne päätti paistaa kalaa.
Ja teki siihen kermaisen viinikastikeen. Käytti punaviiniä, koska halusi saada hieman väriä kastikkeeseen :D Joten söimme vaaleanpunaista kermakastiketta, joka kylläkin maistui erittäin hyvälle.

Valkoinen mössö on haydaria, minun Suurta Herkkua. Voisin syödä sitä joka päivä. Anne ei suinkaan valmistanut sitä, vaan toi perjantai-iltana kotiintullessaan pari muovikassillista mezejä, kuten kuvassa olevat midye dolmat (simpukat), juustot, oliivit, yaprak dolmat (nuo vihreät pötkäleet) ja sienisalaattia, josta näkyy enää vain rippeet, eli sienet on jo poimittu.

Loput viinistä menikin sitten ruokajuomana.

Seuraavana päivänä baba oli jo tekemässä pinaattimuhennostansa, mutta koska jääkaapista löytyi vielä tämän aterian tähteitä, kokosin itselleni illallisen kaikesta muusta kuin pinaatista.

2/22/2011

Montaa lajia juttua

Vanhoja kuvia Kadıköystä.

Ihana krääsäkauppa, tuolta ostimme muutamia joulukoristeita.

O:n lempikauppa.

Elvis Presleystäkin on valettu nukke muottiin. Väittävät näköiseksi, mutta minusta on aika kaukana siitä..
Toisenlainen pelikauppa, niitä riittää.

Pubi (?) nimeltä Angel's, ei olla käyty.

Sukkahousut oli kai tarjouksessa. Olivat kantaneet ne ihan pihalle asti. En ostanut.

Tuo pinkki sohva on meidän. Siis jos joku voi lainata loput 1600 liiraa ;)

2/20/2011

Vain tosimies käyttää raitasukkia!

O. pyysi että tekisi hänelle värikkäät sukat, joita voi käyttää kotona. Nimenomaan täsmensi, että ei halua mitään tummia sukkia muutamalla raidalla, vaan selkeästi iloisen värisiä. Saamansa piti. Käytin nimittäin joka ikistä väriä jota ostin ja aika hyvin osu ja uppos :) Ukko käyttää näitä sukkia kotona joka päivä.
Itselleni pyöräytin tällaiset naisellisen pinkit. Huomatkaa loistavat kavennustaitoni ja sukkien eriparisuus kärkien osalta :D Vasen sukka on ensin tehty, joten siihen tuli enemmän virheitä. Oikea sukka on siten parempi, sillä tiesin jo valmiiksi miten ei pidä menetellä. Majakka ja perävaunu-syndrooma siis..

2/18/2011

Bostancı

Iltapäivä merenrannalla.



video

2/17/2011

How's it hanging?

Minulle on selkeästi kehkeytymässä vaarallinen addiktio. En kontrolloi enää tekemisiäni. Ajatukset ovat pyörineet vain yhden seikan ympärillä.

Tosin en tiedä, onko addiktioni kovinkaan vaarallista touhua ja pitääkö niitä tekemisiä aina edes kontrolloidakaan.

Kaikki lähti siitä kun aloitin taas pitkästä aikaa kutomisen...
Voin kertoa, en ole nuorena plikkana ollut kovin kummoinen kutoja, ala-asteen käsityönopettaja traumatisoi minut sen verran pahasti läksytyksillään ja surkeiden produktioideni julkisilla esiintuonneilla, että en kutonut enää mitään pitkään aikaan heti niiden pakollisten vuosien jälkeen, jolloin oli pakko kutomisen jalot taidot oppia. Enkä tainnut enää ikinä lankojakaan puolata saumureihin, kun viimeinenkin kärsimysnäytelmä nimimerkillä "tee-se-itse-kauluspaita-yläasteella" sai päätöksensä. Olin vakaasti päättänyt, että minä en ole käsityöihminen. Enkä edes halunnut olla.

Mutta nyt kun on ollut tätä luppoaikaa ja olen löytänyt hyviä sivustoja, joista saa loistavia neuvoja, niin on ollut into piukassa kun sormet syyhyten olen opetellut erilaisia neulostekniikoita. Niin kauan kun tätä "villitystä" kestää, niin suotakoon se ilonpito minulle :)

Pitemmittä puheitta - viimeisin tuotokseni:
Ryijyneuloksinen pieni käsilaukku. Elämäni ensimmäinen sellainen (ja sen kyllä huomaa :D)
Löysin nappilaatikosta osuvan näköisen napin tälle laukulle, tuo hieman merimesmäistä ilmettä.
Hihnoiksi tein valepalmikkoneulosta, joka näyttää kivalta mutta ei kuitenkaan ole kaikista kestävintä tekoa.
Strategiset mitat: 28 cm leveä, 17 cm korkea. Laukku on jo ehtinyt olemaan käytössä muutaman kerran, hyvältä tuntuu ja näyttää :)

Masterpiece nro 2:

Harmaa ryijyneuloksinen laukku.
Tälle laukulle sitten kudoin putkineuloksiset hihnat, ja ne olivatkin heti paljon paremmat olalla.
Napin neuloin kassin sisäosaan kiinni samalla tavalla kuin siniselle laukulle.

Sisälle mahtuu reilusti tavaraa, mutta en kuitenkaan ajatellut täyttää laukkua niin että neulokset irtoilevat.. Harmaan laukun kuvat ovat sumeampia, johtuen kai auringonvalon vähyydestä. Mutta yksityiskohdat näkyvät kuitenkin, mielestäni. Sinisen laukun tekoon meni n. 3 päivää, harmaan arviolta 5. Anne ihastui laukkuihin niin, että tilasi itselleen harmaan laukun kokoisen veskan itselleen, tummanviolettina.

Strategiset mitat: 39 cm leveä, 17 cm korkea.


No, pitääkö alkaa jo hakeutua hoitoon vai jatkaa samalla tavalla etiäppäin? :D

2/15/2011

Post-Valentine's

Lahjat ovat aika oleellinen tekijä Ystävän Päivässä, tai siis tässä maassa tarkemmin sanottuna Rakastavaisten päivässä (Sevgililer Günü). Ystävät keskenään eivät täällä lahjoja ostele, mutta pariskunnat kyllä. Itselläni ei ollut taaskaan mitään hajua siitä, mitä O:lle ostaisin, mutta nopea piipahdus D&R:n levyhyllyillä teki valintani helpoksi.
Huomatkaa erinomaiset paketointitaitoni, teipit hajoilivat pitkin matkaa ja hieman oudommat muodot ovat jokseenkin hankalia paketoitavia..

Tadaa, O. sai Fazil Sayn kokoelmalevyn, ja onneksi löysin sellaisen levyn jota meillä ei vielä ollut :D Taidamme kohta omistaa kaikki kyseisen herran tuotokset.. Lisäksi Lindt:n maitosuklaata kauniissa käärepapereissa - pitäähän sitä suklaata päivän kunniaksi olla.

Sitten minun lahjani. O. oli aiemmin sanonut, että ostaa vain jonkun pienen lahjan, sillä tämän kuun budjetti oli jo ylittynyt muihin tarpeisiin. Sovimmekin aiemmin, että ihan vain joku pieni lahja, ei sen tarvitse mitään sen ihmeellisempää ollakaan.

Voi miten hänelle antama lahja tuntui mitättömältä sen rinnalla, jonka hän minulle osti....

Selvennetään hieman. Muutaman kerran taideliikkeiden ohi kävellessämme olen huokaissut, kuinka mahtavaa olisi osata maalata ja käyttää öljyvärejä ja omistaa juuri tuollaiset maalaustelineet ja pohjat palettia myöden. Mutta en ikinä sanonut että osaan maalata. Piirrustustaidotkin ovat hataralla pohjalla, mallista piirtäminen on kammottavan vaikeaa, ja mittasuhteet ovat aina ihan heikunkeikun. Mutta toki aina ajattelin, kuinka hienoa olisi osata..

Tällaisen lahjan jälkeen sitä menee hieman hiljaiseksi. Toki olin positiivisesti yllättynyt, mutta hieman järkyttynytkin - tämä kun ei ollut se pikkurahalla ostettava ystävänpäivälahja, vaan ikään kuin investointi sille, että nyt minä tuotan jotain Picassomaista saman tien.. En tiedä mitään öljyväreistä enkä ole ikäissäni seissyt maalaustelineen edessä. Kun sanoin O:lle, että en minä omista sellaisia taitoja, joita tämänkaltaiset lahjat edellyttäisivät, hän vain totesi että "sinä opit sitä mukaa kun harjoittelet, ja jos et osaa niin ei se mitään. Tärkeintä on, että voit käyttää aikaasi kotona niin kuin itse haluat ja tällaistahan olet jo jonkun aikaa halunnut."

No, ei sille oikein mitään voi vastaankaan sanoa :) Mietin vain, mitä tapahtuu jos joku päivä tosissani esitän ajatuksen siitä, että sellon soitaminen voisi olla aika nasta harrastus... :D

2/14/2011

Pre-Valentine's



Tavallaan Valentine's Day:n kunniaksi, (tavallaan siksi että oli lauantai-ilta) päätimme illallistaa Taksimissa kynttilänvalossa.
Huomatkaa aterian karpimpi versio: pihville pyysin lisukkeeksi salaatin, jätin riisin ja perunamuusin pois, vaikkakin he toivat jälkimmäistä pienen pinon pihvin viereen. Ja kyllä, juustolautasenkin tilasimme. Siinä oleva keitetty kanamuna sai tällä kertaa kyytiä :D

Koska Taksimiin matkaaminen on aina yhtä arpomista, otammeko metron, "ratikan" (kutsumme niitä juniksi) vai dolmuksen, vai peräti taksin, on matkaamisestakin pakko räpsiä muutama havainnollistava kuva.

Üskudariin matkasimme taksilla (johtuen ruuhkasta) ja siellä otimme laivan Kabataşiin.
Kabataşista matkasimme Taksimiin Fünikulerillä, joka on ulkonäöltään ja nopeudeltaan kuin metro,


paitsi että..
tätä masiinaa ohjaa eräänlainen jättimäinen kela molemmin puolin pysäkkejä, eli Taksimissa on toinen ja Kabataşissa on kelan toinen pää. Mielenkiintoinen vekotin.

Taksimin metroasemalta jatkoimme sitten vielä Sişhaneen, josta kävelimme ravintolaan.

Että valinnanvaraa riittää matkusteluja varten, mutta itse suosin varsinkin viikonloppuiltaisin näitä maanalaisia.. maan päällä kun liikenneruuhkat ovat taivaalliset :)

Kun Aasian puolelle palasimme, huomasimme Bosphorus sillan valoissa olevan jotain vikaa. Yleensähän ne ovat täysin yksiväriset, mutta ilmeisesti joku oli onnistunut sössimään valokoodien kanssa..