.

.

1/16/2011

Syömisen sietämätön keveys

Lupaus kropalle on syödä hyvin ja monipuolisesti sekä järkevästi. Kuten totesin aiemmin, yletön herkkujen puputtaminen saa jäädä sivuun joksikin aikaa. Siitä kun ei ole yhtään mitään hyötyä. Ei sitten mitään. Sokerihumala ei ole kiva fiilis, saatika turpea olo 7 lajin illallispöydästä noustessa, josta ei tietenkään yhdellä kattauksella voi selviytyä vaan ruokaa santsataan kuin transsissa, kunnes napa poksahtaa. Tietenkään mikään ei elämässä toimi ilman sallittuja herkkuja, joten aina pieni "repsahdus" on paikallaan ;) Kunhan se ei ole jokapäiväistä :D

Kaurahiutaleita, jugurttia ja mandariineja. Jugurttina on mansikka-Activia. (ei sitä sen takia tule syötyä että siinä olisi jotakin ruuansulatuksellista taikaa, ihan vain pelkän maun vuoksi) Tätä on tullut syötyä aamuisin, ellen sitten valmista smoothieita blenderilläni. Toki activiassa on paljon sitä lisättyä sokeria.. mutta, mieluummin otan sen siitä saaden samalla hyödyllistä maitoproteiinia kuin lusikoiden sokerilaarista teekupin pohjalle kasan.

Nopea lounas. 5 minuuttia keitettyä parsakaalia, valkoista voimakkaan makuista ja suolaista juustoa päälle, kuupallinen turkkilaista jugurttia rosepippurilla ja salamiviipaleiden alta löytyy itsetehty mantelileipä.
Menojuomana sokeriton mineraalivesi. Hapolliset juomat kun kuuluvat suosikkeihini niin kivennäisvettä tulee lipitettyä harva se päivä.

Liptonin mustikkapussitee on taivaallista. Siihen ei tule lisättyä sokeria murustakaan ja silti se maistuu erittäin makealle. Eli helpottaa siis karkkihampaan kolotusta.

Mutta jos kolotus on ylitsepääsemätöntä niin järeänä aseena otan Lindt:in 75 % suklaata, eli kaakaopitoisuus on korkea ja sokerin määrä siten pienempi. Mutta ei kuitenkaan niin pieni että itseään huijaamalla voisi syödä hyvällä halulla koko levyn ;) Pari palaa riittää ja suklaanhimo on taltutettu.
Keittiöstä löytyy onneksi lähes joka päivä tälle perheelle sopiva määrä hedelmiä, joista banaanithan ovat myös loistavia makeannälän turruttajia. Tuo meidän banaaniterttu näyttää siltä kuin se olisi juuri kerätty puusta, on kokoa! :D

Koska rasvaisilla ja suolaisilla mässäily on myös kuulunut lempipuuhiini luvattoman usein vuosien ajan, on niistäkin otettu käyttöön hieman terveellisempiä vaihtoehtoja. Cashewpähkinät ovat mielestäni tarpeeksi suolaisia vieroittaakseni itseäni "pahoilta" tavoilta, mutta eipä näitäkään montaa kannata puputtaa - muuten joutuu vieroittamaan itseään jo hyväksi löytyneestä korvikkeesta. Saksanpähkinät ovat hyviä myös, vaikka niitä en syö kuin korkeintaan 5-6 kerrallaan, muut pähkinät ovatkin pannassa allergioiden vuoksi. Auringonkukansiemenet ovat loistavia narskuteltavia iltateen kanssa. Tosin ne iltapuputtamisetkin ovat jääneet, enemmän on tullut juotua teetä ilman sitä sokerilisää tuhdin illallisen jälkeen, kuin alituiseen napostellut jotakin.

Mutta eipä sillä, samalla tavalla ruuasta edelleen nautiskelen, mutta hieman järkevämmällä otteella. Yletön viljatuotteiden syöminen on pannassa (kaurahiutaleita lisäilen tosin kuidun saamiseksi), samoin karkkien ja muiden herkkujen. Tavallaan mennään karpaten, mutta en kuitenkaan lähde ressaamaan ja laskemaan kaloreita, sellaiseen ei riitä mielenkiinto. Voissa paistetaan edelleen ruuat, ja se on myös ainoa levite leivälle, ja rehuja kuluu varmasti se puoli kiloa päivässä. Ja olo on parempi nyt kuin runsaiden viljatuotteiden nauttimisen jälkeen :)

3 kommenttia:

  1. Mina sain lahes kolme kiloa lisaa painoa Suomenloman herkuttelun myöta.Nyt on taallakin "kevyempi" linja syömisisssa.Mutta herkkuja en kokonaan unohda minakaan.
    Tuo mustikkatee on todella hyvaa.

    VastaaPoista
  2. Hieno pààtòs! Minà olen ollut myòs joulun jàlkeen samoilla linjoilla ja on ollut mielessà mainita siità blogissanikin...vielà en ole vain uskaltanut....kun jos kerron sen siellà niin sittenhàn se on vàhàn niinku virallista jonka jàlkeen on vaan PAKKO onnistua...toisaalta aikamoinen tsempparihan se blogikin nàin olisi....saas nàhdà koska uskallan :D

    VastaaPoista
  3. Sateenkaari: kevyt linja tuntuu hyvältä, ja kun pitää järjen syömisissä mukana niin olokin on kevyempi. Tietysti ehkä sellaisen joka lauantaisen karkkipäivän voisin itselleni luvata :)
    Ciacy: Eihän se sitä tarkoita, että kun ruokaremonttia blogissaan pohdiskelee, että sitä on nyt pidettävä yllä vaikka miten menisi. Voihan sitä ottaa rennommin rantein, korvaavia aineksia löytää paljon kun vaan keksii ja aina välillä on hyvä herkutella jotta ei ruoka ala maistumaan puulta :) Minä olen itseni pahin/paras tsemppari, jos päätän olla syömättä jotakin, niin en syö. Ja samalla tavalla: jos päätän pitää karkkipäivän, niin sitten herkuttelen. Ei mikään ruokavalio kaadu siihen, että joskus lipsahtaa "väärälle polulle". Ja parasta on se, että kun kroppa tottuu uudenlaiseen ruokavalioon, niin myös makunystyrät herkistyvät - ennen banaani ei esim. tuntunut minusta kovin makealle, mutta nykyään se on mielestäni todella makeaa! Näin siis reilun viikon suklaa/karkki/muumakeaherkku-lakon jälkeen.. :)

    VastaaPoista