.

.

1/31/2011

Sairastupa


Voisinpa kertoa että flunssa on selätetty ja valtakunnassa kaikki hyvin. Mutta ei. Tänä aamuna sai herätä taas kaktus kurkussa ja refleksinomainen kuiva yskä on vallannut minut. Yskiminenhän on ihan parasta, varsinkin kun se voimistaa kurkkukipua samalla.. Aamulla tuntui kuumeiselta, vaikka mittaria ei talossa ole niin osaan sen verran lukea kroppaani että päättelin ainakin pientä lämpöä olevan. Pää on kuin Tokion kaupunki ja väsymys kova. Silti, nousin ylös puolilta päivin ja keitin litran verran vihreää teetä hunajalla ja valmistin hedelmä+marja-smoothien.

Viikonloppuna luoksemme saapui anneanne, joka yleensä normaaliolosuhteissa on hyvin äänekäs, kärkäs sanomaan mielipiteitään, huvittava mutta myös vaativa. Tällä kertaa hän oli tulossa muutamaksi päiväksi, sillä oli kaatunut pahasti ulkona kävellessään ja satuttanut itsensä. Emme ymmärtäneet millaisesta kaatumisesta oli kyse ennen kuin näimme hänet: hän oli kaatunut kasvoilleen ja satuttanut polvensa. Otsassa oli Australian kokoinen ruhje, joka vuosi vielä hieman verta ja silmien ympärykset olivat turvoksissa. Kovasti hän vain paineli jäätä kasvojaan vasten, eikä paljoa narissut. Seuraavana aamuna anne valmisti aamupalan koko porukalle ja anneanne istui pöydän äärellä nuutuneena ja molemmat silmät tummanvioletteina, isku kasvoihin oli siis kohdistunut silmien alueelle enemmän kuin muualle. Hän oli aika kamalan näköinen, suoraan sanoen, ja hänen kanssaan naureskelimme että hän sopisi johonkin kauhuleffan monsteri-rooliin.

Luultavasti hän haluaa jäädä luoksemme joksikin aikaa, kunnes pahimmat ruhjeet ovat parantuneet ja muutenkin pystyy taas kävelemään normaalisti. Hän kun asuu yksin (hän taisi olla puolivuosisataa naimisissa miehensä kanssa, joka kuoli muutama vuosi sitten vanhuuden aiheuttamiin sairauksiin), niin senkin vuoksi hän on täällä - tässä maassa kun perheenjäsenet kokoontuvat yhteen ja auttavat toisiaan tarpeen vaatiessa. Hyvä esimerkki siitä oli eilinen päivä, kun annen isosisko, abla, tuli perheineen kylään, ihan vain anneannen kunnon takia. Tämä abla, S. täti, on todella mukava nainen, jonka kanssa tulee juteltua paljon sillä hän puhuu sujuvaa englantia ja työskentelee englanninopettajana. Myöhemmin illalla siskokset yhdistivät voimansa ja laittoivat perinteistä turkkilaista ruokaa, mantıa, joka tarkoittaa lihaa sisältäviä taikinanyyttejä keitettyinä. Suurta herkkua siis. Minä en niitä syönyt, mutta en usko että menetän siinä makuelämyksessä kovinkaan paljoa. Minulle sen sijaan keitettiin kattilallinen kukkakaalia, karnabahar, lihaisessa tomaattikastikkeessa ja reilussa öljyssä. Jopa flunssassa turtuneet makuaistini pitivät sen ruuan mausta. Luultavasti anne hössöttää seuraavat päivät äitinsä vuoksi, ja minä saan passausta O:lta aina kun mahdollista ;)

Nyt uuden teesatsin keittoon ja puolimakuuasentoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti