.

.

1/29/2011

Finnish patient

Nuhanenä vuoteen pohjalta hei. Kausiflunssa on iskenyt tähän perheeseen ja tällä hetkellä minä taidan olla se sairain tapaus. Abi sen toi taloon oltuaan muutaman päivän töistä poissa ja köhittyään aikansa, sitten baba ilmoitti olevansa niin voimaton ja kipeä ettei jaksa muuta kuin levätä. O. ja minä olemme saaneet sen nyt, mutta O. tosin on ollut töissä, hän on säästynyt pahemmalta olotilalta.

Sellainen ihana tunne, kun kurkkua korventaa, lihaksia särkee, ehkä on ollut kuumettakin en tiedä, päässä jyskyttää ja silmät vetiset ja kuumottavat. Sellainen pikkupikkuflunssa vain.

Täsmäaseita kuitenkin löytyy, taistelu alkakoon.

Paras ystäväni, C-vitamiini. Ihan sama millaisessa muodossa sitä on tarjolla, antakaa sitä minulle, heti. Poreina tai ilman.

Lisää vitamiinien lähteitä, hedelmistä en luovu.

Aamupala: vadelma-karhunvatukka-soijamaito-kaurahiutale-smoothie. Pakastemarjoja nääs.

Teetä, ihan mitä teetä vain. Kunhan saa jotakin kipeälle kurkulle. Ja hyvän syyn syödä hunajaa.
Jos en rakenna sänkyyn selkänojaa tyynyistä ja peitoista lukeakseni vaikkapa kirjaa, niin sitten viimeisillä voimillani teen jotain. Neuloksena ryijyneulosta, saa nähdä mitä tuosta syntyy. Hidasta puuhaa tosin.

Näillä eväillä jatketaan. Toivottavasti minulle ei muodostu kippurahäntää ja töpselinenää ;)

4 kommenttia:

  1. Sairaudelle ei voi mitään, sinulla on hyvä syy jäädä kotiin lepäämään. Voi myös keksiä jotain sellaista kivaa tekemistä, jota ei yleensä tule ajatelleeksi. On kiva seurata blogiasi, millaista on Istanbulissa talvella - itse käymme siellä kesällä milloin on aina liiaksi hellettä.

    VastaaPoista
  2. Voi sinàkin olet kuumeessa. Pikaisia paranemisia. Aivan ihanaa ryijyneulosta olet tekemàssà. Olisi ihana osata tehdà jotain tuollaista :D

    VastaaPoista
  3. Merhaba! Törmäsin juuri ekakertaa blogiisi, enkä päässyt edes kovin pitkälle kun oli jo pakko kommentoida. Nauran täällä lähes kippurassa tuolle parisuhdeoppaallesi. Olen ollut täällä Suomessa 8,5 vuotta naimisissa turkkilaisen miehen kanssa ja juttusi kuulostaa niin tutulta. Tosin en allekirjoita sitä, että se johtuu välttämättä nimenomaan turkkilaisesta miehestä, vaan ihan miehistä yleensä. :)

    Paranemisia! Jatkan blogisi tutkailua, (ja ikävöimistä Turkkiin). :)

    VastaaPoista
  4. Annu: eipä näille kausilenssuille oikein mitään mahda, ne on vain kärsittävä. Joskus nekin ohi menevät.
    Ciacy: minäkin juu, taitaa olla nyt meneillään vähän jokapaikassa samantyyppistä kolotusta :) Kutomisesta sen verran, että en minäkään ennen tiennyt miten ryijyneulosta tehdään mutta kun katsoin ohjeet niin opin hetkessä. Se vain vaatii malttia ;)
    Lettu: Merhaba, hauskaa että jotkut teksteistäni saa hymyn korville :) kyllä minä sitä itsekin vähän naureskelin kirjoittaessani, mutta totta joka sana :D

    VastaaPoista