.

.

1/31/2011

Sairastupa


Voisinpa kertoa että flunssa on selätetty ja valtakunnassa kaikki hyvin. Mutta ei. Tänä aamuna sai herätä taas kaktus kurkussa ja refleksinomainen kuiva yskä on vallannut minut. Yskiminenhän on ihan parasta, varsinkin kun se voimistaa kurkkukipua samalla.. Aamulla tuntui kuumeiselta, vaikka mittaria ei talossa ole niin osaan sen verran lukea kroppaani että päättelin ainakin pientä lämpöä olevan. Pää on kuin Tokion kaupunki ja väsymys kova. Silti, nousin ylös puolilta päivin ja keitin litran verran vihreää teetä hunajalla ja valmistin hedelmä+marja-smoothien.

Viikonloppuna luoksemme saapui anneanne, joka yleensä normaaliolosuhteissa on hyvin äänekäs, kärkäs sanomaan mielipiteitään, huvittava mutta myös vaativa. Tällä kertaa hän oli tulossa muutamaksi päiväksi, sillä oli kaatunut pahasti ulkona kävellessään ja satuttanut itsensä. Emme ymmärtäneet millaisesta kaatumisesta oli kyse ennen kuin näimme hänet: hän oli kaatunut kasvoilleen ja satuttanut polvensa. Otsassa oli Australian kokoinen ruhje, joka vuosi vielä hieman verta ja silmien ympärykset olivat turvoksissa. Kovasti hän vain paineli jäätä kasvojaan vasten, eikä paljoa narissut. Seuraavana aamuna anne valmisti aamupalan koko porukalle ja anneanne istui pöydän äärellä nuutuneena ja molemmat silmät tummanvioletteina, isku kasvoihin oli siis kohdistunut silmien alueelle enemmän kuin muualle. Hän oli aika kamalan näköinen, suoraan sanoen, ja hänen kanssaan naureskelimme että hän sopisi johonkin kauhuleffan monsteri-rooliin.

Luultavasti hän haluaa jäädä luoksemme joksikin aikaa, kunnes pahimmat ruhjeet ovat parantuneet ja muutenkin pystyy taas kävelemään normaalisti. Hän kun asuu yksin (hän taisi olla puolivuosisataa naimisissa miehensä kanssa, joka kuoli muutama vuosi sitten vanhuuden aiheuttamiin sairauksiin), niin senkin vuoksi hän on täällä - tässä maassa kun perheenjäsenet kokoontuvat yhteen ja auttavat toisiaan tarpeen vaatiessa. Hyvä esimerkki siitä oli eilinen päivä, kun annen isosisko, abla, tuli perheineen kylään, ihan vain anneannen kunnon takia. Tämä abla, S. täti, on todella mukava nainen, jonka kanssa tulee juteltua paljon sillä hän puhuu sujuvaa englantia ja työskentelee englanninopettajana. Myöhemmin illalla siskokset yhdistivät voimansa ja laittoivat perinteistä turkkilaista ruokaa, mantıa, joka tarkoittaa lihaa sisältäviä taikinanyyttejä keitettyinä. Suurta herkkua siis. Minä en niitä syönyt, mutta en usko että menetän siinä makuelämyksessä kovinkaan paljoa. Minulle sen sijaan keitettiin kattilallinen kukkakaalia, karnabahar, lihaisessa tomaattikastikkeessa ja reilussa öljyssä. Jopa flunssassa turtuneet makuaistini pitivät sen ruuan mausta. Luultavasti anne hössöttää seuraavat päivät äitinsä vuoksi, ja minä saan passausta O:lta aina kun mahdollista ;)

Nyt uuden teesatsin keittoon ja puolimakuuasentoon.

1/29/2011

Finnish patient

Nuhanenä vuoteen pohjalta hei. Kausiflunssa on iskenyt tähän perheeseen ja tällä hetkellä minä taidan olla se sairain tapaus. Abi sen toi taloon oltuaan muutaman päivän töistä poissa ja köhittyään aikansa, sitten baba ilmoitti olevansa niin voimaton ja kipeä ettei jaksa muuta kuin levätä. O. ja minä olemme saaneet sen nyt, mutta O. tosin on ollut töissä, hän on säästynyt pahemmalta olotilalta.

Sellainen ihana tunne, kun kurkkua korventaa, lihaksia särkee, ehkä on ollut kuumettakin en tiedä, päässä jyskyttää ja silmät vetiset ja kuumottavat. Sellainen pikkupikkuflunssa vain.

Täsmäaseita kuitenkin löytyy, taistelu alkakoon.

Paras ystäväni, C-vitamiini. Ihan sama millaisessa muodossa sitä on tarjolla, antakaa sitä minulle, heti. Poreina tai ilman.

Lisää vitamiinien lähteitä, hedelmistä en luovu.

Aamupala: vadelma-karhunvatukka-soijamaito-kaurahiutale-smoothie. Pakastemarjoja nääs.

Teetä, ihan mitä teetä vain. Kunhan saa jotakin kipeälle kurkulle. Ja hyvän syyn syödä hunajaa.
Jos en rakenna sänkyyn selkänojaa tyynyistä ja peitoista lukeakseni vaikkapa kirjaa, niin sitten viimeisillä voimillani teen jotain. Neuloksena ryijyneulosta, saa nähdä mitä tuosta syntyy. Hidasta puuhaa tosin.

Näillä eväillä jatketaan. Toivottavasti minulle ei muodostu kippurahäntää ja töpselinenää ;)

1/26/2011

On sitä ilmoja pidellyt

Kuluuhan se aika näinkin.
Jos ja kun on tähän kaupunkiin lumisadetta luvassa (tiedossa, ennusteissa, EHKÄ) niin tämä Galata Tower lähettää punaista valoa ikään kuin varoitukseksi kansalaisille. Varoitus lumisateesta? Ehkä enemminkin varoitus huonosta kelistä, liukkaista teistä ja sen sellaisesta. Toki täällä seurataan netin ja tv:n välityksellä sääolosuhteita, mutta kun eilen illalla tuo torni näkyi TV:n uutislähetyksissä punaisena, niin on täällä sitä lunta sitten odotettukin. Eikä ole tullut hiutalettakaan, ainakaan tänne eteläisempään Istanbulin alueelle. Pohjois-Istanbulissa on sen sijaan jo lunta tullut niin että autot juuttuvat tielle, syntyy ruuhkia ja liikenneonnettomuuksia ja ihmiset liukastelevat sen kuin kerkiävät. Ja me täällä katselemme vihreää maata ja välillä vilkuilemme taivaalle josko ne sadepilvet saapuisivat tähän kaupunginosaan. Ei toistaiseksi. On se outo juttu.. Että toisella puolella maata sataa lunta ja räntää ja vettä ja sohjoa mutta täällä saadaan vain vesisadetta.

En minä sitä lunta niinkään toivo, mutta muuten perhe on odottavalla kannalla :D

1/24/2011

Yüksek Sadakat

Myöhäisherännäisenä muistin vasta nyt mainita Turkin tämän vuotisesta Euroviisuedustajasta. Se nimittäin julkaistiin viikkoja sitten..

Yüksek Sadakat on bändin nimi, pop/rock- tyylillä mennään jälleen, kuten viime vuonnakin. Nimi suoraan suomennettuna on Korkea Lojaalisuus. Viime vuotinen Manga oli kyllä niin süperihana, että sitä on vaikea päihittää samassa kategoriassa (imo), mutta tämä poppoo on hieman erilaisempi musiikkityyliltään. Wikipedia tietää kertoa että: "Their music is a mix of pop rock with powerful beats utilizing Turkish instruments, keyboard and guitar solos." Eli rokkia itämaisin vaikuttein. En ollut aiemmin tuntenut tätä bändiä, joten pitihän sitä sitten tuubista kuunnella muutaman biisin verran. Hieman laiskahkoa heidän musiikkinsa on, mutta toivottavasti tekevät jonkun kunnon kipaleen viisuja varten.

Yüksek Sadakat - Ben Seni Arayamam (En voi soittaa sinulle)

Hieman muuten harmitti ettei Gripin päässyt edustamaan, se on mielestäni parempi bändi. Ainakin biisit ovat jokseenkin tunnelmallisempia. Täällä ei ole semejä eikä finaaleja eikä kansalla ole mitään tekemistä viisuedustajan valinnassa - valinta tapahtuu maan yleisradion (tms) toimesta, joten muissa maissa semien ja finaalien ja äänestystekstareiden ja -puheluiden aiheuttamaa hysteriaa ei täällä siis näy.

Suomen karsinnat saavat taas jälleen kerran niskavillat pystyyn - eikö todellakaan ole mitään parempaa tarjolla?? Samoja naamoja joka vuosi, Jimi Constantine ja Sami Hintsanen, ja sitten kaikki he jotka laulavat suomeksi, eivät he pääse semeistä finaaliin asti. Toivotaan että muutkin ovat samaa mieltä. Kaikkein vähiten siellä nyt mitään tangokuninkaita tarvitaan.. :P Kyseessä on kuitenkin Euroviisu, ei mikään humppakapakka.

Ja aika outo veto muuten Saksalta lähettää Lena uudemman kerran edustamaan maataan - yrittävätkö he voittaa kahdesti peräkkäin? Vai onko heiltä(kin) hyvät edustajat kateissa? Vaikka sellainen on täysin sallittua viisuissa, on se silti jotenkin tylyä. Eihän Suomikään lähettänyt Lordia heti seuraavana vuonna vetämään kitarat ojossa pyrotekniikkaa suihkuttaen karjumaan Hesan areenalle.. :)

1/21/2011

Näpertelyä

Ei varmaan tarvitse edes arvata mikä on ollut pääasiallinen harrasteeni viime aikoina..? :)
Joo, näitä lankoja on jo tullut pyöriteltyä ja ideoita kehiteltyä. Tosin ne sukkapuikot uupuvat vieläkin, mutta ehtiihän ne. Sitä ennen tappipäisillä voi taiteilla kaikkea muuta. Tuntuu että ideoita ja inspiraatioita on pää täynnä, mutta toteutus onkin sitten jo vaikeampaa.. kun ei taidot riitä ihan mihin vain. Täällä taas tätäkin harrastetta ihmetellään, "kuinka hän osaa?", ilmeisesti kutominen mielletään mummojen jutuksi! ;) Annekin on tullut muutamaan kertaan kurkkaamaan mitä teen ja toteaa vaan että "renk cok güzel" (: väri on tosi kaunis). Kaikki on güzel, ilma, kukat, ruoka, vaatteet, tavarat.. :)
Tästä en voi hiiskua enempää, sillä tämä annetaan lahjaksi. Mutta tällaista olen väkertänyt ja ihan hauskaahan se on ollut. Mitä nyt käsivarret ovat kipeytyneet ja sormet ihan vänkyränä kutomisesta. On siis olemassa ihan erikseen "kutomislihakset".

Ja sitten.. kotijuttuja. Sisutusideoita. Huonekaluja, kankaita, koristejuttuja. Evim = Kotini. Tuli napattua Migroksesta mukaan tämä lehti, kun sitä olin jo jonkun aikaa siellä toljottanut ja yrittänyt ajatuksen voimalla nähdä lehden sisältö. Luin sitä eilen varmaan 2 tuntia vuoteessa, tai no "luin", eihän se teksti minulle vielä kovin hyvin avaudu, mutta jonkun verran kuitenkin. Jonkinlainen pesänrakennusvietti on kai meneillään, tekisi mieli sisustaa, ommella itse verhoja, miettiä kaikki viimeisen päälle juuri niin kuin itse haluan. Voisin käydä vaikka joka päivä huonekaluliikkeissä ihan vain ihastelemassa, ostamatta yhtään mitään. Jos voitamme lotossa, niin sitten.. ;) Pari kertaa olemmekin jo "lotanneet" täällä, homma ei mene ihan niin kuin Suomessa, mutta ei toistaiseksi mitään jättipottia. Uutena vuotena oli iso lotto käynnissä ja ostimme kuponkeja, joiden voittonumerot sitten paljastettiin paikallislehdessä ja sieltä piti tsekata omat numerot, jos vaikka olisi tärpännyt. No ei tullut sitten paria milliä, mutta voitimme 32 liiraa!! :D Sillä saa paistijauhelihaa tai bensaa autoon. Noh, emme ole hannu hanhia.

1/18/2011

Kahmalokaupalla

Reipasta kaupunkikävelyä Kadıköyssä, tarkoituksena jälleen kerran ostaa kaikkea muuta kuin sitä mitä käsiin tarttui..




Kadiköy on kyllä sen verran kiva paikka, että jos O:n työpaikka olisi Aasian puolella, emme enää edes miettisi asuntoasiaa, vaan muuttaisimme mitä luultavimmin Kadiköyn liepeille. Mutta tulevaisuutemme todennäköisesti on Euroopan puolella, mikä sekään ei ole yhtään hassumpi paikka elellä. Onhan siellä Taksim... ;)

Kävimme eräässä tietokoneliikkeessä ja samalla otin kuvia saman kadun antimista.
Saman kadun varrella vieri vieressä on ainakin 4-5 kahvilaa. Kadun päässä risteyksessä on bufe-mesta ja taas sen lähettyvillä on jonkinlainen kuppila. Sitten löytyy pieniä marketteja, lisää kahviloita, pikaruokaloita ja hieman vielä ravintoloita. Sama kaava toistuu monien katujen kohdalla ja ei voi olla ihmettelemättä kuinka niin monen kahvilan/ravintolan ylläpitäminen kannattaa - varsinkin talvella. Tyhjiähän suurin osa kahviloista on, vaikka aina joissakin ulkosalla istui vanhempia miehiä juomassa teetä ja katselemassa maailman menoa. Kesäisin vilske onkin sitten ihan toisenlainen, ja varmasti kahvilatkin kukoistavat.
Tatuointi ja lävistysmestojakin on, vähintään joka toisen kadun kulmassa.
Ja kirjakauppoja. Myös antiikkikauppojakin on, niitäkin aina välillä käyn kurkkimassa lasin takaa. Mutta mikä tällä reissulla sai minut pienimuotoiseen euforiaan oli seuraavanlainen näky eräänkin ostoskeskuksen liikkeessä:

Halvimmillaan 2,5 liiralla sai yhden Kartopu:n lankakerän ja minä latelin niitä pöydälle sitä mukaa kun mielessäni kehittelin mitä mistäkin väreistä voisi saada aikaiseksi. Olin nimittäin lukenut jo pitkän aikaa käsityösivuja ja blogeja, joissa ikäiseni ja huomattavasti nuoremmat tuottivat niin mielettömiä neuleita ja neuloksia että minua rupesi suorastaan sapettamaan! :D Halusin vain saada kutimet käteen ja opetella tekemään pitkästä aikaa itsekin taas jotain. Joten kotiinpäästyämme harjoittelinkin, kieli keskellä suuta, n. 3 tunnin ajan..
Yksityiskohdilla tässä kuvassa ei mässäillä, joten kerrottakoon että siinä on helmineulosta, sileää neulosta, ainaoikeaa-neulosta, langankiertoneulosta, palmikkoneulosta, pitsineulosta ja verkkoneulosta. Ajatuksissa on ainakin tehdä säärystimet ja ranteenlämmittimiä. Lankoja tuli ostettua sen verran että niillä teen paljon muutakin, kunhan ensin suunnittelen.. Apuja ja hyvää selkeää ohjausta löytyi täältä. Minunkaltaiselle peukalo-keskellä-kämmentä-oppilaalle tuo nettisivu oli todella hyvä. Tosin, jostain selkärangasta ne aloitussilmukoiden ristiinneulomiset tulivat, ei edes tarvittu ohjetta :D Minulla on varmaan äidinäitini geenit.. (ihan jo senkin puolesta, että minä ihan oikeasti pidän kutomisesta!?) Muuten hyvä ostos, mutta huomasin sitten vasta kotona että ne sukkapuikot jäivät ostamatta..! Ostin vain noita pitkiä tappipäisiä puikkoja. Ilmeisesti ulkona puhaltanut kylmä tuuli jäädytti järkeni..



1/16/2011

Syömisen sietämätön keveys

Lupaus kropalle on syödä hyvin ja monipuolisesti sekä järkevästi. Kuten totesin aiemmin, yletön herkkujen puputtaminen saa jäädä sivuun joksikin aikaa. Siitä kun ei ole yhtään mitään hyötyä. Ei sitten mitään. Sokerihumala ei ole kiva fiilis, saatika turpea olo 7 lajin illallispöydästä noustessa, josta ei tietenkään yhdellä kattauksella voi selviytyä vaan ruokaa santsataan kuin transsissa, kunnes napa poksahtaa. Tietenkään mikään ei elämässä toimi ilman sallittuja herkkuja, joten aina pieni "repsahdus" on paikallaan ;) Kunhan se ei ole jokapäiväistä :D

Kaurahiutaleita, jugurttia ja mandariineja. Jugurttina on mansikka-Activia. (ei sitä sen takia tule syötyä että siinä olisi jotakin ruuansulatuksellista taikaa, ihan vain pelkän maun vuoksi) Tätä on tullut syötyä aamuisin, ellen sitten valmista smoothieita blenderilläni. Toki activiassa on paljon sitä lisättyä sokeria.. mutta, mieluummin otan sen siitä saaden samalla hyödyllistä maitoproteiinia kuin lusikoiden sokerilaarista teekupin pohjalle kasan.

Nopea lounas. 5 minuuttia keitettyä parsakaalia, valkoista voimakkaan makuista ja suolaista juustoa päälle, kuupallinen turkkilaista jugurttia rosepippurilla ja salamiviipaleiden alta löytyy itsetehty mantelileipä.
Menojuomana sokeriton mineraalivesi. Hapolliset juomat kun kuuluvat suosikkeihini niin kivennäisvettä tulee lipitettyä harva se päivä.

Liptonin mustikkapussitee on taivaallista. Siihen ei tule lisättyä sokeria murustakaan ja silti se maistuu erittäin makealle. Eli helpottaa siis karkkihampaan kolotusta.

Mutta jos kolotus on ylitsepääsemätöntä niin järeänä aseena otan Lindt:in 75 % suklaata, eli kaakaopitoisuus on korkea ja sokerin määrä siten pienempi. Mutta ei kuitenkaan niin pieni että itseään huijaamalla voisi syödä hyvällä halulla koko levyn ;) Pari palaa riittää ja suklaanhimo on taltutettu.
Keittiöstä löytyy onneksi lähes joka päivä tälle perheelle sopiva määrä hedelmiä, joista banaanithan ovat myös loistavia makeannälän turruttajia. Tuo meidän banaaniterttu näyttää siltä kuin se olisi juuri kerätty puusta, on kokoa! :D

Koska rasvaisilla ja suolaisilla mässäily on myös kuulunut lempipuuhiini luvattoman usein vuosien ajan, on niistäkin otettu käyttöön hieman terveellisempiä vaihtoehtoja. Cashewpähkinät ovat mielestäni tarpeeksi suolaisia vieroittaakseni itseäni "pahoilta" tavoilta, mutta eipä näitäkään montaa kannata puputtaa - muuten joutuu vieroittamaan itseään jo hyväksi löytyneestä korvikkeesta. Saksanpähkinät ovat hyviä myös, vaikka niitä en syö kuin korkeintaan 5-6 kerrallaan, muut pähkinät ovatkin pannassa allergioiden vuoksi. Auringonkukansiemenet ovat loistavia narskuteltavia iltateen kanssa. Tosin ne iltapuputtamisetkin ovat jääneet, enemmän on tullut juotua teetä ilman sitä sokerilisää tuhdin illallisen jälkeen, kuin alituiseen napostellut jotakin.

Mutta eipä sillä, samalla tavalla ruuasta edelleen nautiskelen, mutta hieman järkevämmällä otteella. Yletön viljatuotteiden syöminen on pannassa (kaurahiutaleita lisäilen tosin kuidun saamiseksi), samoin karkkien ja muiden herkkujen. Tavallaan mennään karpaten, mutta en kuitenkaan lähde ressaamaan ja laskemaan kaloreita, sellaiseen ei riitä mielenkiinto. Voissa paistetaan edelleen ruuat, ja se on myös ainoa levite leivälle, ja rehuja kuluu varmasti se puoli kiloa päivässä. Ja olo on parempi nyt kuin runsaiden viljatuotteiden nauttimisen jälkeen :)

1/13/2011

Suuri parisuhdeopas

Joku joskus kysyi minulta, että mikä niissä turkkilaisissa miehissä oikein viehättää, eikö suomalaiset enää kelpaa? No eipä miehissä (ajattelutavassa, käyttäytymisessä) yleisesti ajatellen kovin paljon eroavaisuuksia ole, ovat ne sitten eurooppalaisia tai aasialaisia. Mutta tietysti kulttuurilliset erot, tavat ja käsitykset laajentavat sitten sitä eroavaisuutta aika lailla..

Mutta miehet ovat miehiä, tai siis (pikku)poikia, aina vaan. Samalla tavalla he naisista ajattelevat ja samalla tavalla heitä saa välillä komentaa, jotta muistavat kuka onkaan se pomo ;) Joskus kysyin O:lta hänen yleistä naismakua, eli jos voisi valita kenet tahansa, niin kenet haluaisi. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Cameron Diaz/Sandra Bullock. Täsmennyksenä: naisella pitää olla kurveja, kauneutta mutta myös sellaista viattomuutta söpöyttä sekä huumorintajua/itseironiaa. Aika hyvät valinnat, jos olisin mies, niin luultavasti vastaisin pitkälti samalla tavalla. Minä puolestaan totesin valintani olevan miestyyppiä Skeet Ulrich/Ioan Gruffudd, molemmat ovat tummia, komeita ja .. saavuttamattomia :D

No, mitä minä sitten hänessä näen? Well.. onhan tuo aika hankala tapaus aina joskus, itsepäinen saivartelija (ihan kuten allekirjoittanutkin toim. huom). Ruokailutottumukset ovat ihan kauheat - sokeria uppoaa jokaiseen teemukiin niin että minua äklöttää ja suolaa ripotellaan ruuan päälle, vaikka siinä olisi jo lisättyä suolaa. Eikä hän tunnu tietävän missä pyykkikori sijaitsee, sukkia varsinkin pyörii makkarimme lattialla aikansa kunnes kysyn että ovatko ne menossa takaisin piironkiin, jalkaan vai ajattelitko siivota tuon lattian niillä? Kylppäristä poistuessaan ei herra myöskään ikinä muista sulkea valoja, vaan sinne ne jäävät, lähes poikkeuksetta joka kerta. En tiennytkään, että sähkö on niin halpaa.. :) Väittää myös, että ei kuorsaa, mutta aina joskus ääntelehtii niin että koko sänky tärisee. Olen yrittänyt äänittää hänen kuorsaustaan (niinä harvoina kertoina kun niin tapahtuu), mutta aina kun olen jo napsauttanut äänityksen päälle ja tuonut luurin hänen kasvojensa eteen, hän havahtuu omaan korinaansa ja kääntää kylkeä! Damn. Joskus tunnen oloni äidiksi, kun joudun huutelemaan häntä nukkumaan puolen yön aikaan, vaikka kuinka haluaisi vielä juoda teetä ja seurustella perheen kanssa olohuoneen puolella - ja herätys saattaa joskus olla niinkin aikaisin kuin 05.15. Aamuisin ei sitten paljoa naurata.

Mutta ne seikat vain tarkoittavat sitä, että onpahan tyypin kanssa enemmän haastetta, kuin sellaisen joka olisi kuin lattiariepu ja hyväksyisi kaiken mukisematta "kyllä kulta, hyvä on kulta, aivan kulta." ;) Ja sellaista tyyppiä minä en sietäisi kovin kauaa. Mieluummin otan joskus kunnolla yhteen ja selvitän sillä tavalla toisen sietokyvyn, kuin valitsen lampaan.

Ja jos tätä samaa asiaa O:lta kysytään, niin..
"Ihmeellistä pälyilyä ruokapöydässä suolan käytöstäni, ei sitä nyt NIIN paljon aterioihin mene (mutta toki heti kun silmä välttää ripautan vielä uuden kerroksen - makua antamaan!). Eikä se tee maistu miltään ilman lusikallista sokeria (tai kahta..). Ja eipä ole vielä oppinut, että jos heitän ne sukkani lattialle, niin eivät ne ainakaan puhtaat ole! Vaan pyykkiin ne kuuluvat. Kyllä ne sinne pyykkikoriin sitten vaikka itsekseen kävelevät.. Ja pitääkö joka kerta motkottaa kun valot jäävät palamaan kylppäriin sieltä poistuessani - tässä talossa asuu 6 ihmistä, kyllä sinne taas kohta joku kuitenkin menee! Ei pidä renklata valoilla. Ja en muuten takuulla kuorsaa! En usko ellen kuule sellaista äänitettä, eikä ole toistaiseksi sellaista todistusaineistoa vielä tuotu eteen. Motkoti-motkoti, jäkäti-jäkäti. Ja nukkumaan menen tasan sitten kun haluan - nukunpahan sitten nekin univelat pois vapaapäivinäni."

No, miksi sitten kuitenkin päätät olla hänen kanssaan?

"Koska kaiken sen rasittavuuden (jonka oletan johtuvan yksinkertaisesti siitä että hän on nainen - ja ne hormonit ja menkkaraivarit) on hän kuitenkin aikamoinen pakkaus: fiksu, kaunis ja yhdessäolo on luontevaa ja mukavaa."

Ja jaammehan me yhteisiä kiinnostuksen aiheita: pohjattoman rakkauden hyvään ruokaan, musiikkiin ja laiskotteluhetkiin :)

1/11/2011

Elisa kokkailee, osa 1


Pistin tänään sitten leipoen leipää, kun se sama maissileipä alkoi vihdoin tursuta ulos korvista. Olin jo tehnytkin aiemmin jauhottomia ja hiivattomia juustoisia leipiä, ja tänään kokeilin kahta eri ohjetta, niitä kuitenkin mukaillen.

Mantelileivät:

Vatkaa munat (uudella sekoittimella ;)
Lisää jugurttia
Yhdistä kuivat aineet (= mantelirouhetta, vastarouhittua saksanpähkinää, kaurahiutaleita, leivinjauhetta, ripaus suolaa)
(no siinä se ohje jo vilahtaakin :)
Yhdistä kaikki sekaisin ja lisää joukkoon reilu desi juustoraastetta.
Länttää leivinpaperille
Uunissa joku vartti, 225 astetta.
Lopputulos on tällainen, teki kasoja tai ei :) Tästä oli sitten hyvä leikata sopivan kokoisia siivuja.

Valmiita ja uunituoreita aamupala/iltapala-leipiä. Voita vaan väliin ja herkuttele.



















Sillä välin kun nämä leivät oli uunissa, tein toisille leiville "taikinan" valmiiksi. Se oli tarkoitus olla porkkanarieska, mutta mukailin ohjetta sillä seurauksella, että koostumus hajosi eikä niistä ollut leiviksi ollenkaan. Lisäksi leipä ei koskaan valmistunut keskiosasta, ainoastaan reunat paloivat. Maku oli aika kaamea, ja koska en paljoakaan aineita siihen tuhlannut niin roskiin meni :(

Jatkossa teen mantelileipiä ja aikaisempia juustoleipiä, joiden eroavuus tosin on vain jugurtissa ja rouheiden määrässä. Aika helppoja tehdä, uunissa valmistuvat vartissa ja siinä ajassa vääntää taikinankin. Ja herkullisia!

Manteli"jauhot" sai vierelleen purkin saksanpähkinä"jauhoa".