.

.

12/14/2010

Turkkilainen keittiö

Tutustuminen turkkilaiseen keittiöön tapahtuu hitaasti, sillä kaikista mieluiten viihtyisin keittiössä yksin kokkaillen, kuin seuraten mitä ja miten anne ruuan valmistaa. Vielä sekin päivä koittaa, kun häärään itse illallisen pystyyn, tehden jotakin yksinkertaista mutta maistuvaa. Anne tosin ei yksinkertaista ruokaa varmaan kertaakaan ole tehnyt, paitsi ehkä kesäisin syömämme taze fasulye.Se on niitä turkkilaisia ruokia, joihin en ole suoranaisesti rakastunut, mutta pidän sen mausta jugurtin kera. Eräs ruoka, josta en ole vieläkään oppinut pitämään on pinaattimuhennos.
Baba osaa tehdä vain kahdenlaista ruokaa: pinaattimuhennosta ja paistettuja kananfileitä. Ja tietysti valmistaa salaattia. Tämä pinaattiruoka vain valitettavasti ei maistu juuri miltään, seassa on riisiä ja sipulia/purjoa ym, mausteita ei ole juuri ollenkaan. Kerran olen syönyt sitä lihan kera ja silloin se oli parempaa. Tätä syö silloin kun on niin nälkäinen, ettei ole väliä mitä syö. Ja syö senkin takia, kun pitää mielessä että se on terveellistä ja vähäkalorista. Mutta tällä ei kuitenkaan ole sijaa listassani "lempiruuat". Tämä voisi olla listassa "helposti tehtävät, halvat ja ei-niin-väliä-mitä-on-kunhan-on-jotain-ruokaa".

Sen sijaan, kaikki muut kotiruoat ovat olleet maukkaita ja suuren suosioni saavuttaneita. Joitakin päiviä sitten anne oli valmistamassa muutaman ruokalajin illallista, ilman mitään erityistä syytä special occasionille (ja söimme vieläpä koko perhe yhdessä olohuoneen ruokapöydällä), ja silloin seurasin tiiviisti vierestä miten hän sen kaiken oikein loihtii.

Tässä on ikäänkuin jauhelihakastike pedillä. Jauhelihaa täältä saa, mutta sitä ei kutsuta jauhetuksi lihaksi vaan joksikin muuksi, sanaa en nyt muista (ja tulkki nukkuu vieressä päiväunia :) mutta joka tapauksessa jauhelihakastikkeen siitä pystyy loihtimaan. (kıymak eti, vai mikä se sana on..?) Ja sitten tuo peti, se on mielenkiintoinen. Termi sille on patlıcan beğendi eli munakoiso tykkäsi. :D Ja se miten se tehtiin: anne kuullotti jauhoja (minun schärin jauhoseosta) ilmeisesti voin kera kattilassa, lisäsi hyvin muussatut kaasuliekillä pehmenneet ja kuoritut munakoisot jauhojen joukkoon (minä ja O. haarukoimme niitä palasiksi kunnes kätemme väsyivät), ja kaatoi perään ehkä n. litran verran maitoa. Minä sekoittelin keitosta ja anne suunnitteli missä järjestyksessä kaikkea laitetaan. Siitä tuli todella paksua ja maidon jälkeen mukaan heitetty juustoraaste hidasti kauhan liikkeitä entisestään. Lopuksi anne maustoi "taikinan" vaniliinisokerilla (!!), en katsonut purkkia sen tarkemmin mutta siltä se erehdyttävästi tuoksui. Siinä taisivat olla ainekset, nyt osaan tehdä sitä itsekin. Jauhelihan kanssa se maistuu todella hyvälle, vaikka ajatus raaka-aineiden yhdistämisestä hieman epäilytti.

Ah, dolmalarit. Ne maistuvat aina, ovat ne sitten kurpitsassa, paprikassa, tomaatissa, tai kaalin tai viininlehtien sisälle käärittyjä. Sisälle laitetaan riisiä ja mausteita sekä varsinkin biber dolmasi eli paprika-dolmalarien sisällä on myös joitakin tummia pieniä marjoja makua antamaan. Lisäksi täytyy sanoa, että anne luultavasti käyttää kanelia paprika-dolmalarien kanssa, sillä pieni kanelin vivahde maistuu niitä syödessä. Hänellä on varmasti jokin salainen resepti täytteelle. Olen nimittäin nähnyt hänen pienen reseptivihkosen..

Papusalaatti. Tätä anneanne tekee usein kun tulee kylään, en tiedä miksi. Ilmeisesti se on hänen suurta herkkuaan. Tämän kanssa vain täytyy olla tarkkana, liiallinen valkosipulin ja sitruunan käyttö pilaa maun helposti, joten kohtuudella lisukkeita ja siten se on parempaa. Ei sitä paljoa uskalla kuitenkaan syödä, ellei toivomuksena ole ilmavaivat :)

Kotitekoiset suolakurkut, eli turşu. Muistan nuorena tyttönä pitäneeni suolakurkuista valtavasti, eikä se himo niihin ole vieläkään laantunut. Nämä ovat sellaisia, jotka ovat listan kärkipäässä niistä ruuista joita toivon syöväni jouluna. Kärjessä keikkuu pihvit ja punaviini ja tottakai tulevan IKEA reissun myötä sieltä ostettava Dajm-kakku ;)

Voih. Miten sinne jouluun asti kykenee odottamaan, kun nyt jo suunnittelemme ruokalistaa ja mietimme paljonko suklaata pitää hankkia jotta olemme tyytyväisiä :) Tilasin muuten reilu viikko sitten suomikaupasta muutaman paketin Fazerin suklaata, joiden pitäisi tulla tänne viimeistään ensi viikolla. Tsekkasin postin nettisivuilta, että paketti on jo tullut maahan, mutta se miten kauan se tulee tullin läpi kotiportille on sitten ihan toinen asia. Käpälät pystyyn että se tulee perille eikä jää tulliin! Paketin sisältö on nimittäin näkemisen arvoinen.. :) Itken vuolaasti, jos se ei tule perille jouluksi. Mutta vollotukseni ei tule olemaan näkemisen arvoista..

2 kommenttia:

  1. Taza fasulye on minun herkkuani.Ja tykkaan paljon myös pinaattiruosta.
    Valmistan sen itse niin,etta laitan myös tomaattipyretta ja tomaattia,valkosipulia ja chilirouhetta ja mustapippuriaseka sita riisia tietenkin.On jugurtin kanssa tosi hyvaa.
    Tuo jauheliha munakoisopedilla on minulle aivan vieras ruoka.

    VastaaPoista
  2. Luulin, että tuo munakoisopeti olisi tunnetumpi, ainakin tämän perheen herkkua se on. Varmasti tuo pinaattimuhennoskin maistuisi paremmalta, jos sitä tuunaisi hieman mausteilla ja lisäisi jotakin muuta joukkoon :)

    VastaaPoista