.

.

12/12/2010

Päätä itse mitä mieltä olet.

Satuin lueskelemaan erään parikymppisen suomalaisnaisen blogia, joka muutti Tukholmaan opiskelemaan ja ilmeisesti myös vakituisesti asumaan. Aika hyvä valinta, jos osaa ruotsin kieltä, palkat ovat paremmat kuin Suomessa, hyvät shoppailuvalinnat yms.. Ja sehän on aika lähellä Suomea, joten ihan mistään Kuubasta ei ole kyse. Mutta.. annas olla kun uuteen maahan muuttava kertoo kuinka on ihastunut uuteen asuntoonsa, uuteen kotimaahansa, uusiin ystäviin yms.. Sitten tulee blogi täyteen negatiivista postausta. Tässä hyvä, editoimaton, esimerkki tyypillisestä suomalaisesta, joka yrittää "muistuttaa" siitä että ei se elämä ole sen vihreämpää lahden toisella puolella..

”Kai tiedät sen fiksuna ihmisenä, että maahanmuuttajalla (joka sinäkin nyt olet) on ensin se ihastumis ja rakastumis vaihe, se on samanlaista kun ollaan turistina jossain ja niin ihastutaan siihen paikkaan. Jossain vaiheessa se todellisuus iskee ettei siellä olekkaan niin hienoa ja mukavaa kun alussa niin luuli. Joka maassa se arki on samanlaista ja todellista, ehkä sinäkin putoat joskus maanpinnalle ja tajuat, että elämä on samanlaista asuit sitten Imatralla, Helsingissä, Tukholmassa tai vaikka New Yorkissa. Ehkä sitten kun ikää karttuu opit arvostamaan omaa kotia ja perhettä ja myös Suomea, siellä kun oikeesti perusasiat on ihan mallillaan. Itse olen asunut jo vuosia Ranskassa ja silti kaipaan Suomeen välillä, enkä mä häpeä sitä.”

Niin että mitä? Tapaus itse asuu ulkomailla, mutta pyrkii latistamaan toisen iloisuutta kertomalla, kuinka se ARKI tulee vastaan.. No niin, sellaistahan se elämä tuppaa olemaan. Arkea. Mutta se, miten ihmiset sen arjen määrittelevät, kertoo aika paljon kirjoittajasta. Tässä tapauksessa arki on varmaan aika moista puurtamista ja valittamista. Ja ilonaiheet tuntuvat olevan vähissä. Arki minun käsitykseni mukaan tarkoittaa kaikkea sitä mitä tapahtuu sängystä ylös nousemisen ja sänkyyn menemisen välissä; mitä syö aamupalaksi, millaisia ihmisiä tapaa päivän mittaan, miten työ/koulupäivä sujuu, tapaako ystäviä/tuttuja, viettääkö rauhallista iltaa kotona kokkaillen jotain illalliseksi vai lähteekö ulos syömään, sataako vettä vai paistaako aurinko, millainen yleisfiilis on päivän päätteeksi, miten hemmottelee itseänsä (suklaata), peseekö pyykkiä, tuijottaako töllöä.. jne jne. Itse voi kuitenkin valita oman asenteensa, ei se sen ihmeellisempiä taikatemppuja vaadi.

For there is nothing either good or bad, but thinking makes it so. - W. Shakespeare


Joskus taannoin minulle sanottua:
"Muista sitten, että ei se maa ole mikään paratiisi. Siellä voi asiat olla alussa aivan ihania, kaikki on uutta ja mukavaa, ja kotisuomeen ei haluaisi palata, mutta kyllä se ARKI tulee sielläkin sitten vastaan."

No jeskamadeera, minä kun kuvittelin, että tänne muuttaminen poistaa kaiken elämän kurjuuden, sodat, kärsimykset ja nälänhädät. Tai sitten ei. Ei, Turkki ei ole paratiisi, mutta tämä on taas näitä asioita, joihin voi asennoitua ihan omalla valitsemallaan tavalla. Ja miksi se arki on jokin kirosana? Arkea minä nimenomaan haluan, ihan sellaista tavallista elämää. Minusta on kiva pestä pyykkiä, sillä siten saan uusia puhtaita vaatteita kaapin täyteen. Minusta on kiva valmistaa oma aamupalani, sillä siten syön mistä pidän. En minä mikään 18-vee tyttönen ole, joka parin Turkin reissun jälkeen hihkun innosta muuttavani Alanyaan ja bilettäväni joka päivä baareissa, koska se on niiiiin hurjan kivaa! Ei. Se voi olla kivaa, mutta kyllä sellaisella elämäntavalla on rahat äkkiä lopussa ja mitäs sitten tehdään.. Aivan. Ei ulkomaille bilettämään mennä, vaan ihan normaalia elämää elämään. Arki se on joka paikassa, mutta vain eri maustein :)

Voihan sitä tietysti kasata myrskypilviä yläpuolelleen ja valittaa kaikesta mitä päivän aikana tulee eteen ja valittaa päivän päätteeksi kaikesta mikä meni pieleen. Mutta jos on kyllästynyt valittamiseen ja hoksaa että ei sillä sittenkään saavuta mitään muuta kuin lisää v*tutusta, niin silloin kannattaa tehdä jotain piristävää. Kyllähän minuakin välillä ärsyttää jotkut asiat täällä, kuten yksi vessa ja 6 ihmistä samassa talossa, sunnuntai-aamun hälinä aamulla klo 8-9 kun joidenkin työvuorot alkavat ja itse haluaisi jatkaa unia, turhautuminen siitä kun ei vieläkään hanslaa kieltä niin hyvin että pystyisi kommunikoimaan paremmin, tai ymmärrä mitä minulle sanotaan ilman tulkkia, ihmisten englanninkielen taitamattomuus, levottomuudet ja maan korruptuneisuus. Mutta kuten sanottua.. jos vain keskittyy huonoihin asioihin, ja löytää vain ne huonot puolet kaikesta, niin ei se elämä kovin onnelliselta voikaan tuntua.

"Ymmärräthän, että ei se elämä sen ihmeellisempää ole jonkun turkkilaisen miehen kanssa, vaikka kuinka se alussa voi vaikuttaa ihanalta ja hurmaavalta. Arki se tulee senkin kanssa vastaan. Ei ne sen erilaisempia ole kuin suomalaisetkaan."

Erhmm.. Niin, ja pointti oli? Arki se tulee vastaan vaikka seukkaisi amerikkalaisen, egyptiläisen tai tansanialaisen kanssa. Alku on aina erilaista, ihanaa ja mielenkiintoista, luonnollisesti. Sitten se alkaa joko vakiintumaan tai kariutumaan. Niihin asioihin voi ihan itse vaikuttaa. Ei se tarkoita sitä, että oma elämä loppuu siihen kun "jonkun miehen" löytää. Sitten sitä vain oppii elämään parisuhteessa. Silti saa päättää omista asioistaan ja pysyä samana henkilönä joka oli ennen suhteen aloittamista, ja samalla on mahdollisuus hieman kehittää tiettyjä luonteenpiirteitään suuntaan jos toiseen.

"Oletko tietoinen siitä, että jos saat lapsia turkkilaisen miehen kanssa, hän voi kaapata ne takaisin Turkkiin ja et enää ikinä näe niitä?"

Tuo kysymys on kuin suoraan jostakin muukalaisvihan oppikirjasta, jossa kaikki Itä-Euroopan ja Lähi-Idän miehet laitetaan samaan muottiin muutaman huonon esimerkin osoittamana. Jos joku/jotkut on niin aikoinaan tehnyt, niin toki kaikki miehet toimivat samalla tavalla.. Yleistäminen ja ennakkoluuloisuus on helppoa, asioista selvää ottaminen vaatii hieman enemmän vaivaa. En edes tiedä mitä sanoa, muuta kuin että älä tuomitse ellet tunne. Jos yksi suomalainen mies hakkaa vaimoaan ja juo joka viikonloppu pari pulloa kossua, tarkoittaako se sitä, että kaikki suomalaiset miehet ovat samanlaisia? Ei. Aivan. Vastaus on kysymyksessä.

Että huhhuijaaa! :)

10 kommenttia:

  1. Totta joka sana. Sitapaitsi arki on ihan kivaa, ja kyky nauttia sen pienista iloista on iso lahja!

    VastaaPoista
  2. Jos elama olisi pelkkaa juhlaa,niin olisipa se myös tylsaa minun mielestani.
    Myös mina olen lapikaynyt sopeutumisvaiheet eri muodoissaan.Mutta tanne muuttaessa ei ennakkodotuksia ja kuvitelmia liiaksi ollut.Otin vastaan sen,mita eteen tuli.
    Mutta jostain syysta en kaipaa niinkaan Suomea itseaan,vaan tietysti Suomessa asuvia laheisiani.En kaipaa myöskaan Suomesta Fazerin suklaata,enka ruisleipaa,vaikka ne lomalla hyvilta maistuvatkin.Ja on kiva,kun joku joskus niita tuo Turkkiin tullessaan.
    Mutta en ole luonteeltani muutenkaan kova ikavoimaan.Ollaan Suomessakin muutettu moneen kertaan,ja aina on usi paikka ollut se,missa on kotini.
    Oolen samaa mielta kanssasi,etta joka ikisessa maassa on ne omat hyvat ja huonot puolensa.Ei voi olla vaan pelkkaa jompaa kumpaa.

    VastaaPoista
  3. Oliko tuo ensimmàinen siteeraus suoraan tuon tytòn blogista? Olisi ehkà ystàvàllistà linkittàà hànet tai ei sitten ihan noin suoraan kopioida.
    Puhut kyllà asiaa. Arki tulee vastaan jokamaassa, mutta asenteesta se on kiinni kuinka sen elàà ja onko arki mukavaa vai ei. Aina on ennakkoluuloja eikà niistà varmasti ikinà pààstà mihinkààn. Italiassa syòdààn AINA pizzaa ja pastaa ja Suomessa elàmme jààkarhujen keskellà...nàin se menee! ;)

    VastaaPoista
  4. Huvittavaa suorastaan!

    Minua tosin ärsyttää myös sellaiset "olet asunut ulkomailla vasta kolme vuotta, joten et voi kommentoida asiaan mitään" -tyyliset lausahdukset tietyissä yhteyksissä.

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus sekä hyviä kommentteja. Ja vielä ii:n kommentista. Suorastaan pelottaa sanoa jollekulle että olen asunut Turkissa "vain" vuoden. Eihän se ole aika eikä mikään mistään mitään tajuamaan. Sellaisen henkilön pitäisi itse asua vuosi paikassa jossa kaikki puhuu VAIN Turkkia, joissa ei näy muita vaaleaihoisia ja jossa elät turkkilaista arkea turkkilaisessa perheessä joka päivä vuoden ajan.

    VastaaPoista
  6. anumorchy: arki on kivaa kun sen oikein oivaltaa!

    sateenkaari: ennakko-odotukset ja kuvitelmat ne vasta voivatkin pilata sen todellisuuden, mikä vastaan tulee.

    Ciacy: no totta, eihän se ole kivaa jonkun kommenttia tänne jaella, mutta toisaalta hän joka tapauksessa halusi monen näkevän kommenttinsa kyseisessä blogissa.. Blogi on osoitteessa:
    http://psilovefashion.indiedays.com/ ja kommentti jossain kaukana kaukana..

    ii: kauanko pitää asua ulkomailla, ennen kuin voi kommentoida maata koskeviin asiohin..? erikoista tosiaan.. :)

    siivetön: nämä on näitä iänikuisia asioita, joista tulee otettua kantaa puolin ja toisin. on niitä jotka tuomitsevat ja niitä jotka ymmärtävät.

    VastaaPoista
  7. Olipa kerrassaan kirjoitus myös minun mieleeni, kiitos :)

    VastaaPoista
  8. Miksei tätä saa linkitettyä facebookiin?! :) olis tehny mieli.

    VastaaPoista
  9. Siksi että en ole laittanut sellaisia asetuksia :) samasta syystä en halua anonyymien kommentteja, vaan vain rekisteröityneiden lukijoiden :) Joku roti sentäs! :D

    VastaaPoista