.

.

11/16/2010

Kaikenlaisia uhrauksia

Tällä viikolla vietetään Turkissa Kurban Bayramia, alkaen tänään. Tosin, monet ihmiset lähtivät 9 päivän lomalle jo viime perjantai-iltana, jolloin ruuhkahuiput olivat aikamoiset.. Bayramin aikana teurastetaan eläimiä, kuten lampaita ja lehmiä. Traditio on uskonnollinen, liittyen aikojen alkuun ja Koraanin sanoihin. Tuskin ihmiset enää teurastavat eläimiä, jotta ne voidaan uhrata jumalille, oletan että he teurastavat, koska se on traditio ja jotta he saavat lihaa syötäväksi loppuviikoksi :)

Siinä missä eläimet pääsevät hengestään, minun on myönnettävä että olen uhrannut vanhoilla aktiviteeteillani terveyteni. Teen välillä lihaskuntoliikkeitä kotona ja venyttelen joka päivä. Koska en pysty punnertamaan normaalisti, teen pystypunnerruksia. Valitettavasti, oikean käteni ranne ärtyy siitäkin, sille kun ei saisi laittaa liikaa painoa päälle. Vanha pyöräilyonnettomuus, jonka johdosta ranne toimii vain rajoitetusti. Joskus sen huomaa myös kun täytyy kirjoittaa paljon, sitä särkee ja mikään ei auta. Mööpeleiden kokoaminen ja ruuvaaminen ei myöskään tilannetta kehittänyt, vesikellukat kämmenessä puhkesivat ja iho on rikki. Myös, koska en ilmeisesti käytä oikeaa tekniikkaa työkalujen hallinnassa, koko oikea käsivarteni on kipeä, niin kipeä että särkylääkkeitä on pitänyt ottaa. Sen siitä saa, kun pitää itse tehdä eikä voinut odottaa apujoukkoja kotiin..

Vanha polviongelmakin on tullut esiin, muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen. Toivon, että se ei ala keräämään nestettä, sillä sitten pitää lähteä lääkäriin ja tässä maassa en sitä kovin mielelläni tekisi. Ilmeisesti askelkyykyt olivat liikaa polvelleni, sillä se on kipeytynyt niin että on pitänyt etsiä lihassärkyyn soveltuvaa voidetta. Vanha "tanssi"onnettomuus, 10 vuoden takaa. Olo on kuin keski-ikäisellä (vaikka tietysti joskus 9 vuotiaana pirpanana totesin kaikkien yli 20 v olevan jo vanhoja tätejä), kun joka paikkaa kolottaa.


Vielä urputan paikallisten englanninkielen taidosta (hah, eikä ole ensimmäinen kerta). Viime viikolla oli tapaaminen eräässä yksityiskoulussa ja se meni ihan mukavasti. Sieltä sanottiin että ottavat yhteyttä. Sain meiliä että "järjestä tapaaminen tämän miss C:n kanssa", mutta ainoa puhelinnumero, jonka sain, oli haastattelijalle, jonka tapasin. Yritän saada kontaktia puhelimitse, soitan numeroon kerta toisensa jälkeen ja joko kukaan ei vastannut tai sitten vastasi joku, joka ei englantia puhunut. Minut ohjattiin tuhannesti eri ihmisille ja selitin turkiksi ketä etsin ja mikä on asiani. Kukaan ei vain osannut auttaa. Tässä esimerkki:

"Hello, this is Elisa _____ calling. Can I please talk to miss C.?"
"Umm.... there is no Elise here working."
"No, (--) MY name is Elisa and I'm looking for miss C.!"
"Umm.. bir dakika."
Taukomusiikkia.
"Hello?"
(selitän taas asiani)
"Toplantida"
"They are in a meeting?"
"Yes... toplantida."
"Ok. Do you know when it's over?"
"Bir saniye"
Taukomusiikkia.
"Hello?"
(selitän taas asiani, kysyn TURKIKSI miss C:tä, tai vaihtoehtosesti sitä ensimmäistä haastattelijaa, sillä minulla on vain hänen numeronsa)
Taukomusiikkia, minut ohjataan jollekin henkilölle.
"Efendim?" (ilmeisesti miss C)
(kerron että sain hänen yhteystietonsa tapaamista varten)
Puhelu katkaistaan, sillä henkilöllä oli vaikeuksia suoriutua englannista edes auttavasti.

Aiemmalla kerralla kun soitin, minulle ei puhuttu sanaakaan englantia, ja lopussa vain kysyttiin:
"Daha sonra arabilirmisin?" (: voitko soittaa myöhemmin uudelleen?)
"Tamam" (: selvä, totesin)

Viimein eilen toisella kertaa soitettuani minut ohjattiin mieshenkilölle, joka puhui täydellistä englantia. Olipa aikakin!! :D
Hänelle selitin samat litaniat kuin mitä olin aiemmin selittänyt muillekin ja hän ihmetteli, mitä varten minun muka pitäisi sopia tapaaminen miss C:n kanssa, hän on kirjanpitäjä. (!!! Ei varmaan tarvitse arvata minkälaisen kirouksien tulvan tuo toteamus minusta lähti puhelun päätteeksi) Hän kertoi että he ottavat yhteyttä heti kun ovat keskenään tulleet päätökseen. Kiitin tuhannesti, ensimmäinen henkilö joka todella ansaitsi kiitokset. Mutta luulenpa vain, että eivät soita tämän viikon aikana, sillä on Bayram :)

Miten tuo liittyy uhrauksiin? No, jostain on luovuttava ja jotain uutta on opittava, jotta voi tässä maassa pärjätä. Eli kielitaitoa kohennettava itse, jos ei kukaan englantia tajua.

6 kommenttia:

  1. İhanaa Bayramin aikaa İstanbuliin myös.
    Mina taas puolestani luulen,etta viela löytyy tasta suuresta maasta paljon myös sita vakea,joka uhraa elaimen uskontonsa tahden,ja myös noudattaa sita,antaen uhraamastaan elaimesta köyhille.Turkissahan on paljon hyvin uskonnollisia alueita.Ja maaseutu nyt on tata enemman,mita suuret kaupungit.
    Mutta totta,etta myös monet uhraavat lampaan tai muun elaimen vaan sen takia,koska tapa on niin tehda.

    Sitten,miksi et menisi tassa maassa laakariin?
    Mina taas luotan taalla laakareihin enmman,mita Suomessa.Taalla kayn erikoislaakarilla valtion sairaalassa,ja Suomessa terveyskeskuksessa yleislaakarilla.

    VastaaPoista
  2. Toki tässä maassa on ihmisiä, jotka noudattavat ja kunnioittavat vanhoja tapoja ja uskomuksia varsinkin tämän Bayramin suhteen. Ehkä me vain olemme niin kaupunkilaisia, että sitä uskonnollisuutta ei muuten näy kuin moskeijan läsnäolona :)
    Luulen,että jossain vaiheessa täällä asuessa tulee tilanteita jolloin täytyy mennä lääkäriin, mutta sitä on kaikenlaisia tarinoita kuultu ja koko terveyskeskus-systeemit ovat kuulemma kovin toimimattomat, (no tietysti sellaista yleistä sähläystä ja odottelua ja jonottelua se on joka paikassa). Ja lääkärimaksut, lääkärien luotettavuus, yksityiset tietysti kalliita mutta ehkä luotettavampia. Onhan niitä, mieltä askarruttavia seikkoja.

    VastaaPoista
  3. Mulle joskus joku kaverin kaveri, englantia hieman kyseenalaisesti puhuva mies sanoi että "Niin, sinä ja minä emme puhu täydellistä englantia, mutta riittävää." Piti kyllä purra huulta, etten olis sanonut, että puhu vain omasta puolestasi... Siis ei mun englanti todellakaan täydellistä ole, mutta verrattuna hänen kielitaitoonsa :D

    VastaaPoista
  4. Voin niin kuvitella sun tunteet turkkilaisten sähläämisen kanssa. Tuntuu että kaiken eteen pitää punnertaa, vääntää ja vielä kerran kääntää että asiat hoituvat. Mulla tuli noita tilanteita paljon aikanaan eikä ne edes liittyneet englannin kieleen.

    Kerran olin innoissani sillä saimme kutsun naapuriin (Gaziantepissa) teekutsuille. Olin innoissani siksi että kutsujen järjestäjä oli englanninopettaja! Pääsisin kerrankin puhumaan englantia jonkun kanssa. Mutta pah! Ei se saanut sanaa suustaan vaan jutteli vain turkkia muiden naisten kanssa. Nekin englannin kielen sanat mitä hän päästi suustaan toivottaakseen meidät tervetulleiksi, ei ollut mun mielestä ihan englannin kielen opettajan tasoista. Itse asiassa huonompaa kun mun egnlanti...

    VastaaPoista
  5. Taalla Antalyassa on loistava ja hyva meidan valtion sairaalamme,missa on erikoislaakarit joka alalle valittavissa.Sinulla on tietysti eri lahtökohdat,kun et ola maan kansalainen.

    VastaaPoista
  6. ii & siivetön: niinpäniin.. kieliasiasta voisimme jauhaa monta sivullista, eikä se tilanne mihinkään muutu :) pitänee vain sopeutua tilanteeseen ja todeta että elämä on.
    sateenkaari: en tiedä sitten kuinka paljon se muuttaa asioita, kun ei ole kansalainen (mutta kuitenkin asuu täällä), onko kustannukset kalliimmat, onko palvelu huonompaa/samaa (?), jne.. Ja tietysti olisi mukava päästä lääkärille (sitten kun sellaisen aika koittaa) joka osaisi puhua englantia (!). vai pitäisikö raahata tulkki mukaan tutkimushuoneeseen ;)

    VastaaPoista