.

.

11/30/2010

Lemppareita

Kuuma sahlep-juoma. Ostimme yksi päivä marketista valmiin paketin, vain kiehautus ja juoma on valmista tarjottavaksi. Ripaus kanelia pinnalle ja voila.

Ehkä tärkein ruoanlaiton ainesosa: patlıcan eli munakoiso.

Valmistamme aamupalaksi usein munakasta tai muuta vastaavaa jossa on kanamunia raaka-aineena, kuten kanamunia perunan kera.

Eräs aamu teimme herkullisen tomaatti-vihreä paprika-juusto-omeletin.

Schärin parhaita keksejä.

Ja niitä maailman parhaita oliiveja.

Hamsi balığı, eli paistettuja anjoviksia, maissijauholla kuorrutettuna.

Kyytipojaksi salaattia.

Domatesli pilav, eli riisiä tomaattien kera.

Tavuklu pilav, eli riisiä kananpalojen kera.

Kuru Fasulye, eli "papupata". Tätä riisin kera niin voi e-l-ä-m-ä-n k-e-v-ä-t !

Yoğurtlu çorbası, eli jugurttikeitto. Joskus sitä tehdään myös minun jauhoista ja silloin se hupenee yllättävän nopeaan tahtiin.. ;) muina ainesosina mm. keitettyä riisiä ja mausteena minttua.

Nar, eli granaattiomenan hedelmät. Toimii hyvänä lounaana kun tarvitsee energiaa. Ja terveellistä kuin mikä! B-vitamiinia ja mangaania.

Last but definitely not least.. Suklaajoulukalenteri! :)
Posti toi tällaisen nimpparien kunniaksi, ja voin kertoa että en ole avannut yhtäkään luukkua vielä. Perhe oli hyvin kiinnostunut moisesta, O. melkein toivoi itselleen samanlaista ja harmitteli kun heillä ei ole vastaavia jouluun liittyviä arjen pieniä yllätyksiä. Nyt tietenkin kaikki täällä olettavat, että Suomessa aikuisetkin ostavat suklaakalentereita itselleen ja availevat innokkaina kalenterin luukkuja päivittäin.. :D

11/28/2010

Palaneen käryä

Tänään selvisi uutisista, mistä syystä täällä haisee jatkuvasti savunkäry. Kadiköyssä sijaitseva Haydarpasan historiallinen juna-asema on palamassa ilmeisesti läpikotaisin. Mahtava rakennus, josta sain napattua joitakin viikkoja sitten kivoja kuvia

näyttää nyt tältä (kuvat Milliyetin sivuilta)
Todellakin, meiltä on vain pari kilometriä Kadiköyn alueelle, joten ei ihmekään että ikkunat pysyvät säpissä kunnes ilma on selkiintynyt. Nuo savupilvet näkyivät jopa Bosphoruksen salmelle asti. Höh ja pöh. Listani "Historialliset rakennukset joita on nähtävä" saa nyt lyhennystä, kun vedän ruksin tämän nimen yli.

11/26/2010

Minun heiniä

Työnhaku on tuskien tie, kivikkoinen taival, puiseva polku. Tässä osviittaa siitä miten menee..


Viikkoja sitten lähetin vapaamuotoisen hakemuksen e-mailina erääseen kouluun, liitin mukaan cv:t ja muuta tarpeellista. Sieltä ei koskaan vastattu.

Lähetin online-hakemuksen yhteen toiseen kouluun, josta tuli bumerangina vastaus että he eivät ota ei-natiiveja työntekijöitä. No damn! Alkuperäni, mistä tulen, on sellainen keissi, johon en voi vaikuttaa.

Laitoin erääseen turkkilaiseen nettifoorumiin (ozelders.com) mainostusta itsestäni, mainitsin englannin opetuksen, suomen kielen opetuksen ja jopa pianon perusteiden opetuksen.
Seuraavana päivänä tuli työtarjous koulusta, jossa he opettavat oppilaita hypnoosin avulla. Kääk! Palkka, jota he tarjosivat oli naurettavan pieni, ja O. lukiessaan ilmoituksen oli sitä mieltä, että kyseessä oli pelkkä vedätys. He kirjoittivat minulle turkiksi – minä kirjoitin oman ilmoitukseni englanniksi. Järkeä?


Olen liittynyt ja rekisteröitynyt moneen nettisaittiin, jotta saan käyttää vapaasti kaikkia niiden sivujen materiaaleja, valmiita opetussuunnitelmia yms. Materiaalia on niin runsaasti, että on varaa valita ja se tekee omasta urakasta (lesson planeista) paljon helpomman. Rekisteröinti kannattaa, sillä kyseisten sivujen kautta näkee päivitetyt vapaat työpaikat. Olinpa sitten rekisteröitynyt ESL.comin sivuille ja sieltä tuli yksi työtarjous:

Seoulista, Etelä-Koreasta. Öööö… en usko että viimeiaikaisten uutisten valossa Etelä-Korea on millään tavalla kovinkaan miellyttävä paikka asua. Jos ei ole ihan pakko, en lähde

Yleisesti ottaen, jokainen koulu tai instituutti korostaa ottavansa vain natiiveja työntekijöitä, ylläpitäen voimassa olevan passin kaikista mieluiten Englantiin tai USAhan. Ja mieluiten työkokemusta, useamman vuoden. Ja kaikista mieluiten henkilön, jolla on takana englannin kielen opiskeluja yliopistossa, valmistuen FM papereilla. Mietin vain, mistäköhän Turkissa he olettavat löytävänsä henkilön, jolla on kaikkea tuota, ja joka vielä asuu täällä? Eikö yhdestäkään mainituista vaatimuksista voi joustaa?


Jotta voisin vakuuttaa, olenkin suunnitellut tarinoita, Jennin ystävällisellä vinkillä, siitä kuinka minulla on ulkomaalaisia sukulaisia, kuinka olen asunut muissa maissa, jne. Täällä ei kukaan taustoja kykene tarkistamaan, mutta tarinan pitää olla ehyt ja järkeenkäypä. Sillä tavalla voi antaa sen vaikutelman, että englanti sujuu yhtä luonnollisesti kuin oma äidinkielikin. En voi vaikuttaa siihen, mitä olen opiskellut, mutta ainakin on Ms degree. Väliäkö sillä, mistä aineesta! :D Työkokemukseenkaan en voi vaikuttaa ja siihen on aika ikävä tarinoida mitään, sillä sellaiset ovat helposti selvitettävissä. Pitää vain huokua nuorta intoa, kiinnostusta ja taikoa jostakin maagisia pedagogisia voimia, jotta voisin saada jalkani johonkin ovenväliin.


Luulin jo tehneeni sen, sen ensimmäisen koulun kanssa, mutta kun sinne olen jälkeenpäin soitellut, kukaan ei tunnu tietävän yhtään mistään mitään, ihmisiä joita kyselen ei ole paikalla ja muutenkin heidän touhunsa on jotenkin .. sekavaa. Hyvät ihmiset, organisoikaa joukkonne ja selvittäkää kenet otatte töihin ja jne. Juuri tuon järjestelmättömyyden takia moni työpaikka vaikuttaa jotenkin epäkäytännölliseltä. Minä kun olen hyvin järjestelmällinen henkilö, ja nauttisin työstä jossa olisin oma pomoni, voisin oikeastaan pitää opetustyöstä. Nähtäväksi vain jää, vaatiiko se työskentelyä kiljuvan kakaralauman kanssa (ei minun heiniä) vai yksityisopiskeljoita (enemmän minun heiniä).


11/22/2010

Lumoutuneet

Yhteinen sävel on löytynyt.
O. löysi Capitolin D&R:sta Fazil Sayn kokoelmalevyjä.

Pari viikkoa aiemmin hän löysi Fazil Sayta ja Horowitzin levyn, Taksimin D&R:sta. Nyt meillä on sitten kaksi samaa levyä.. Fazil Say soittaa useimmiten Haydinin, Mozartin ja Beethovenin tuotantoa (tehden ehkä parhaiten Haydinin tunnetummaksi loistavalla tulkinnallaan), mutta on toki tehnyt omaakin musiikkia. Etenkin O. on aivan haltioissaan Haydinin tuotannosta ja on tuonut roppakaupalla pianonuotteja kotiin - hän kun ei malta harjoittaa vain sormiharjoituksia, hän haluaa jo soittaa ties mitä Sonate in C Majoreita! :D

Pianomusiikkia on siis tullut kuunneltua kotona sekä livenä että levyiltä. Klassinen musiikki ei koskaan ole ollut ainakaan minulle tuntematonta, soitinhan vuosikausia pianolla juuri klassisia, Michael Aaronin pianokirjat tuli tutuiksi. Mutta nyt klassinen on taas uudelleen alkanut kiinnostamaan. Kuuntelemme mielellämme tuubista klassisia ja etsimme aina vaan parempia ja parempia tulkintoja. Olemmekin O.n kanssa keskenämme viisastelleet siitä, kuka olikaan se kaikkien aikojen paras pianonsoittaja: Kempff, Horowitz vai Rubenstein?

Olemme aika pari kun musiikkiliikkeisiin päädymme - siinä missä muut valitsevat Justin Biebereitä tai Miley Cyruksen levyjä, me olemme haltioissamme nähdessämme vanhoja klassikkoja levyhyllyllä, sinfonioita ja orkestereja, tunnettuja ja vähemmnän tunnettuja artisteja. Ja olo on kuin lapsella karkkikaupassa :)

Itse vastaavasti löysin samasta liikkeestä sellomusiikkia, kokoelmalevy vailla vertaa. Tämä oli ostettava, vaikka hintaa olikin 27 liiraa, sillä ensimmäisen levyn Edward Elgarin Adagio in E minor kolahti joskus taannoin .. kovaa. Muutenkin Elgarin tuotanto on ihanan herkkää, vaikka löytyy häneltä myös mahtipontisia marssejakin.

Cello concerto in E minor - Adagio Moderato

Levyn versio on eri, mutta tunnelma on sama. Surumielinen, haikea, melankolinen, vahva. Ehkä se juuri sen takia minuun aikoinaan kolahtikin, suomalaiseen synkkään luonteenlaatuun ;) Levyä kuunnellessa tulee mieleen, että miltä tuntuisi soittaa selloa. Pitäisikö vaihtaa soitinta? Vai nauttia musiikista levyjä kuunnellen.. Piano on se, mihin minun ketterät sormeni kykenevät, ja joka edelleen aiheuttaa haasteita, mutta välillä mietityttää että oppisinkohan soittamaan jousisoitinta, vai menisikö yli hilseen.. Mene ja tiedä.

Uusien biisien kimpussa :) Für Eliseen oli joskus vuonna miekka ja kilpi nuotit, nyt O. sai ne netistä printattua. Ja November Rain on vain niin mahtava ja legendaarinen, että sen pianonuotit oli saatava. Ihastuin myös Tomaso Albinonin Adagio d'Albinoni ja Adagio in G Minor sävellyksiin, ne olivat helppoja soittaa ja kuulostivat ihanan rauhallisilta ja tunnelmallisilta. Siinä missä minä pidän rauhallisista kappaleista, O. mittailee taitojansa iloisten sävellysten parissa.

Yeni mutfak (: uusi keittiö)

Haluatteko tietää miltä näyttää koko huusholli, kun keittiöö rempataan? Voin kertoa, se ei ollut miellyttävä matka lopputulokseen, eikä se ole itse asiassa vieläkään täysin valmis. Koko homma piti hoitua n. viikossa, mutta siihen tuhraantui yllättävän kauan aikaa, kiitos Koçtaşin..

Vaihe 1. tavarat pois keittiöstä
Olohuoneesta muodostui kodin sydän ja komentokeskus.

Vaihe 2. Odottele työmiehiä perille saapuvaksi, jotta he voivat hakata kaapit yms pois ja aloittaa remppa.
.. ja anna työmiesten tehdä työt, vaikka siinä tuntuukin kestävän turkasen kauan.
Vaihe 3. Seinäkaakelit
Vaihe 4. Materiaalit uusille tasoille ja kaapeille saapuvat
Tässä vaiheessa olimme jo aika hyvin suu korvilla: työ oli aikataulussa, kohta olisi keittiö jälleen toiminnassa ja voisimme syödä kotiruokaa jatkuvien noutoruokien sijaan. Mutta eipäs vielä mitään, työmiehet tulevat seuraavana päivänä ja mittaavat seiniä jonka jälkeen ilmoittavat että he ovat saaneet väärät mittaukset ja he eivät voi tehdä työtä, sillä materiaalit ovat mitoitettu hyvin tarkasti alkuperäisten mittojen mukaan. Siinä vaiheessa olimme jo aika hermoromahduksen partaalla!
Jouduimme edelleen syömään olohuoneen lattialla ja odottelemaan puuseppää paikalle, joka lopulta suostui muokkaamaan kaapistoa niin, että kaikki osat sopivat seinälle. Tasojen ja kaapistojen asentamiseen meni pari päivää, ja keittiön uudelleenmuokkaus käynnistyi.

Vaihe 5. Uusi keittiö

Edelleen meiltä puuttuu kaapinovi ylläolevasta kaapista sekä kaapiston yltä puolet tasosta. Kun asiaa tiedusteltiin, Koçtaşista ilmoitettiin että kyseistä materiaalia ei tuoteta enää Istanbulissa. Jaa! No aika hyvin sitten materiaalit oli mitoitettu näinkin pienelle keittiölle sopivaksi, jos ei kuitenkaan materiaalia ole riittävästi! Anne sitten totesi jälkeenpäin, että nyt loppui siinä liikkeessä asiointi, kun jälki on näinkin huonoa. Joten edelleen odottelemme viimeistä silausta. Mutta ainakin saimme keittiön siihen malliin, että anne pääsi kokkailemaan herkkuruokia heti ensimmäisenä päivänä kun kaasuliesi oli asennettu paikalleen :) Ja onhan se paljon paremman näköinen kuin entinen. Tosin kuvaa entisestä keittiöstä ei ole joten "before & after"kuvaa ei ole tarjolla.

Niin ja mitä minä vaahtoan aiheesta, minä kun en ole ruoka-vastaavana täällä... Mutta jotenkin se sähläys vain oli aika onnetonta ja hyvin osoitti sen, että joskus tässä maassa mikään ei toimi ja joskus taas toimii. Oppia ikä kaikki, en tule tekemään omaan tulevaan kotiini ihan heti keittiöremppaa täällä ;)

11/18/2010

Luvallista laiskottelua

Koska on tämä viikon mittainen Bayram, on kotona ollut enemmän vilskettä. Kaupunki tosin on hieman autioitunut, ehkä n. 50% asukkaista on lähtenyt maalle sukuloimaan. Veljeksetkin ovat vapailleet ja minä myös, ensi viikolla alan uudelleen metsästämään työtä, sillä tällä viikolla on melkeinpä turha edes yrittää yhteydenottoja. Pikkuveli tuli kotiin yksi päivä ja kertoi mahdollisista kontakteista ja O. myös tuntee joitakin englanninopettajia tässä kaupungissa, joten verkostoituminen on alkanut.

Anne yllätti alkuviikosta ja toi meille Bayram hediyen, eli lahjan Bayramin kunniaksi.



















Käsi- ja kylpypyyhkeet sekä kylpytakit, Bursasta. Hän kun sai tarpeekseen siitä, että kaikki muut käyttävät hänen kylpytakkiaan ja muisti että minullakin oli täällä käytössä vain yksi pyyhe. Olipahan muuten niin ihanan pehmeää materiaalia se kylpytakki, jonka otin käyttöön eilen, että sillä voisi melkein steppailla koko päivän kotona, kuin oloasuna.






Bayramin viettoon kuuluvat myös olennaisena osana makeiset :) Minä tosin olen se, joka useimmiten vierailee karkkiastialla..
Laitoin hiukseni eilen pitkästä aikaa ranskalaisille leteille, hiukseni ovat jo sen verran pitkät että niistä saa taiottua yhtä sun toista.
Tämä medium-pituus on taas vain se kauhein vaihe hiuksissa, en tiedä pitäisikö nyrhiä kaikki taas lyhyeksi ja tyylikkääksi vai antaa kasvattaa pidemmäksi, jotta niitä voi letitellä vaikka joka ilta.. Toistaiseksi annan olla ja kasvaa. Niin.. ja pitäisikö antaa olla vai värjätä (juuret) ?! Hmmm..

11/16/2010

Kaikenlaisia uhrauksia

Tällä viikolla vietetään Turkissa Kurban Bayramia, alkaen tänään. Tosin, monet ihmiset lähtivät 9 päivän lomalle jo viime perjantai-iltana, jolloin ruuhkahuiput olivat aikamoiset.. Bayramin aikana teurastetaan eläimiä, kuten lampaita ja lehmiä. Traditio on uskonnollinen, liittyen aikojen alkuun ja Koraanin sanoihin. Tuskin ihmiset enää teurastavat eläimiä, jotta ne voidaan uhrata jumalille, oletan että he teurastavat, koska se on traditio ja jotta he saavat lihaa syötäväksi loppuviikoksi :)

Siinä missä eläimet pääsevät hengestään, minun on myönnettävä että olen uhrannut vanhoilla aktiviteeteillani terveyteni. Teen välillä lihaskuntoliikkeitä kotona ja venyttelen joka päivä. Koska en pysty punnertamaan normaalisti, teen pystypunnerruksia. Valitettavasti, oikean käteni ranne ärtyy siitäkin, sille kun ei saisi laittaa liikaa painoa päälle. Vanha pyöräilyonnettomuus, jonka johdosta ranne toimii vain rajoitetusti. Joskus sen huomaa myös kun täytyy kirjoittaa paljon, sitä särkee ja mikään ei auta. Mööpeleiden kokoaminen ja ruuvaaminen ei myöskään tilannetta kehittänyt, vesikellukat kämmenessä puhkesivat ja iho on rikki. Myös, koska en ilmeisesti käytä oikeaa tekniikkaa työkalujen hallinnassa, koko oikea käsivarteni on kipeä, niin kipeä että särkylääkkeitä on pitänyt ottaa. Sen siitä saa, kun pitää itse tehdä eikä voinut odottaa apujoukkoja kotiin..

Vanha polviongelmakin on tullut esiin, muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen. Toivon, että se ei ala keräämään nestettä, sillä sitten pitää lähteä lääkäriin ja tässä maassa en sitä kovin mielelläni tekisi. Ilmeisesti askelkyykyt olivat liikaa polvelleni, sillä se on kipeytynyt niin että on pitänyt etsiä lihassärkyyn soveltuvaa voidetta. Vanha "tanssi"onnettomuus, 10 vuoden takaa. Olo on kuin keski-ikäisellä (vaikka tietysti joskus 9 vuotiaana pirpanana totesin kaikkien yli 20 v olevan jo vanhoja tätejä), kun joka paikkaa kolottaa.


Vielä urputan paikallisten englanninkielen taidosta (hah, eikä ole ensimmäinen kerta). Viime viikolla oli tapaaminen eräässä yksityiskoulussa ja se meni ihan mukavasti. Sieltä sanottiin että ottavat yhteyttä. Sain meiliä että "järjestä tapaaminen tämän miss C:n kanssa", mutta ainoa puhelinnumero, jonka sain, oli haastattelijalle, jonka tapasin. Yritän saada kontaktia puhelimitse, soitan numeroon kerta toisensa jälkeen ja joko kukaan ei vastannut tai sitten vastasi joku, joka ei englantia puhunut. Minut ohjattiin tuhannesti eri ihmisille ja selitin turkiksi ketä etsin ja mikä on asiani. Kukaan ei vain osannut auttaa. Tässä esimerkki:

"Hello, this is Elisa _____ calling. Can I please talk to miss C.?"
"Umm.... there is no Elise here working."
"No, (--) MY name is Elisa and I'm looking for miss C.!"
"Umm.. bir dakika."
Taukomusiikkia.
"Hello?"
(selitän taas asiani)
"Toplantida"
"They are in a meeting?"
"Yes... toplantida."
"Ok. Do you know when it's over?"
"Bir saniye"
Taukomusiikkia.
"Hello?"
(selitän taas asiani, kysyn TURKIKSI miss C:tä, tai vaihtoehtosesti sitä ensimmäistä haastattelijaa, sillä minulla on vain hänen numeronsa)
Taukomusiikkia, minut ohjataan jollekin henkilölle.
"Efendim?" (ilmeisesti miss C)
(kerron että sain hänen yhteystietonsa tapaamista varten)
Puhelu katkaistaan, sillä henkilöllä oli vaikeuksia suoriutua englannista edes auttavasti.

Aiemmalla kerralla kun soitin, minulle ei puhuttu sanaakaan englantia, ja lopussa vain kysyttiin:
"Daha sonra arabilirmisin?" (: voitko soittaa myöhemmin uudelleen?)
"Tamam" (: selvä, totesin)

Viimein eilen toisella kertaa soitettuani minut ohjattiin mieshenkilölle, joka puhui täydellistä englantia. Olipa aikakin!! :D
Hänelle selitin samat litaniat kuin mitä olin aiemmin selittänyt muillekin ja hän ihmetteli, mitä varten minun muka pitäisi sopia tapaaminen miss C:n kanssa, hän on kirjanpitäjä. (!!! Ei varmaan tarvitse arvata minkälaisen kirouksien tulvan tuo toteamus minusta lähti puhelun päätteeksi) Hän kertoi että he ottavat yhteyttä heti kun ovat keskenään tulleet päätökseen. Kiitin tuhannesti, ensimmäinen henkilö joka todella ansaitsi kiitokset. Mutta luulenpa vain, että eivät soita tämän viikon aikana, sillä on Bayram :)

Miten tuo liittyy uhrauksiin? No, jostain on luovuttava ja jotain uutta on opittava, jotta voi tässä maassa pärjätä. Eli kielitaitoa kohennettava itse, jos ei kukaan englantia tajua.

11/14/2010

Svenska dagen

Lähdimme aamulla 10.30 (!!!) ruotsalaiseen huonekalupuljuun hakemaan viimeistä silausta makkariimme. Peiliä vaille tämä silti jäi, mutta haetaan se peili sitten toiste.

Äidin oma Helmer.
Työpöytä, Micke, ja siihen erikseen ostettu hylly, mikä tulikin tarpeeseen.. Tuoli on Torbjörn. Muu rekvisiitta pääosin omasta takaa.
Jälleen kerran kokosin kaiken itse, muut livahtivat joko nukkumaan tai töihin. Ruuvailin muttereita kämmenen iho solmussa, muutamat vesikellukat mukavassa paikassa odottamassa puhkeamistaan. Pientä epidermisvahinkoa, again...

Kokoamisen riemuvoitto: jälkkäri.
Ostin vielä paketin Dajm-kakkua, gluteenitonta ;) Ja kyllä se maistuikin, muutaman tunnin hikoilun jälkeen.