.

.

10/28/2010

Keinoja keksitty

Koska keittiöremppa on vieläkin kesken, olemme keskittäneet elämämme olohuoneeseen (josta löydämme kaikki keittiötarvikkeet ja kaikkea tarpeetonta mitä kaapeista tyhjensimme..) ja tilanneet ruokaa joka ilta viime perjantaista asti. Eli siis jo lähes viikon ajan. Vaikka pidänkin kepabista, valtavasta, suunnattomasti, sitä ei voi sanoin kuvailla miten herkullista se on, niin kohta jo seitsemättä päivää kepsua illalliseksi alkaa jo puuduttamaan. Olen tilannut toki erilaisia annoksia, kuten Iskender, Kuzu Şiş tai Urfa. Kovin laajaa repertuaaria en uskalla kokeilla, niistä kun ei koskaan tiedä jos mukana on leipäpaloja tai jauhoja tai muuta elimistölle toksista. Mutta alan jo kaipaamaan annen kokkailuja ja baban salaatteja..

Aamuisin kun ei saa paistettuja kanamunia eikä ole tilaa järjestää massiivista aamupalatarjontaa, olemme hyödyntäneet vanhaa mutta toimivaa paahtoleipäkonetta.

Turkissa sana paahtoleipä tarkoittaa kahta paahtoleipää joiden väliin laitetaan voita, juustoa ja salamia (esim), ja paahdetaan kunnes juusto on sulanut ja leipä ruskistunut. Minun hauras maissileipäni ei ole tekstuuriltaan se täydellisin soveltuakseen paahdettavaksi, mutta onnistuimme kuitenkin ja olenkin nauttinut tukevan aamiaisen muutamina aamuina.
Olenkin pitänyt huolen, että laite putsataan sisältä ennen kuin minun leivät asetetaan sinne.

Ja mikäpä kruunaisi aamiaisen, kuin kuppi tuoretta, vastakeitettyä teetä. Pientä säätöä sekin vaati, sillä nythän emme voineet käyttää kaasuliettä, joten.. Anne yllätti ja tuli yksi päivä kotiin yhdistetyn veden-& teekeittimen kera!
(Tähän on pakko sanoa, että jos turkkilaiset eivät saa haudutettua teetä muutamaan päivään, he tekevät mitä vain saadakseen sitä. Vaikka kaasuliesi olisi pois käytöstä vain viikon, se on jo tolkuttoman pitkä aika täkäläisille ilman jokapäiväisiä teehetkiä ;)
Tämä olikin sitten jo niin high-techiä, että baban oli putsattava silmälasit ja luettava manuaali jotta osasi käyttää kapinetta. Tälläistä ei ennen täällä ollutkaan..
Simppeliä. Yläosan siivilään laitetaan teelehdet. Alaosassa on vedenkeitin, josta kaadetaan kiehunutta vettä yläosaan, johon teelehtien aromit ja värit saavat rauhassa muhia ennen käyttöä (ehkä 10-15 min). Kuppiin kaadetaan ensin yläosasta tee"aines" ja siihen yhdistetään alaosan kiehunut ja kuumana pidetty vesi. Masiinassa on muovipinnoite ja se on johdoton, joten aika mukavasta ja helppokäyttöisestä keittimestä on kyse. Nyt jopa minäkin uskallan laittaa vedenkeittimen päälle - en ole koskenutkaan kaasulieteen täällä, se ei ole tuttua eikä kovin miellyttävääkään. Mamis.

Näitäkin on täällä juotu.. (Instant coffee, yuck!)


Mitäs muuta.

TEFLissä pari moduulia vielä käymättä läpi. Suoritin laajan kielioppitestin ja kävin läpi kaiken oleellisen englannin kielen kieliopista muutaman päivän ajan.. tuloksena 88/100 p. Vielä olisi hieman tekemistä, ennen kuin voi miettiä työkuvioita.

2 kommenttia:

  1. Olette sitten olleet oikein kunnolla "piknikilla" kotioloissa.
    Eikö siina lahella ole halpaa aamiaspaikkaa.Taalla niita on joka nurkalla.Saman varmaan maksaa,kuin se kebab.
    Tuo veden-teenkeitin on kateva.Minulla meilla ollut kaytössa jo kauan.Mutta taytyy sanoa,etta silla vanhalla systeemilla saa parempaa teeta.
    Mukavia remppapaivia.

    VastaaPoista
  2. Heh, luultavasti olisi aamiaispaikkoja, mutta kaikilla on vähän erilaiset päivärytmit ja ehkä meitä vain laiskottaa liikaa jotta kävisimme jossain kunnon aamupalalla. Minusta tuo teen maku on erilaisempaa tällä uudella keittimellä, vanhalla tavalla saa maukkaampaa.

    VastaaPoista