.

.

10/30/2010

Intiaaneja

Kesken kauniin syyspäivän naapurista kajahtaa rumpusoolo.. Eikä ole muuten ensimmäinen kerta. Olenkin miettinyt mahtaako kompleksin ulkopuolella asua intiaaneja.



10/28/2010

Hyvää itsenäisyyspäivää.


Tämä maa tänään on 87 vuotta vanha, mitä tulee tasavallan perustamiseen. 1923 29. lokakuuta Kreikan ja Turkin rajojen määrittämiseksi perustettu Lausannen sopimus johti vastamuodostetun Turkin tasavallan suvereenisuuden tunnustamiseen osmanien valtakunnan seuraajavaltiona. Tasavalta julistettiin viralliseksi uudessa pääkaupungissa, Ankarassa.

Antiikin aikoina Anatolian aluetta asuttivat järjestyksessä heettiläiset, fryygialaiset ja kimmerialaiset, jotka tuhosivat fryygialaisten valtakunnan. Tämä myös Vähä-Aasiaksikin kutsuttu alue muodostettiin eri valtioiksi, Lyydiaksi, Kaariaksi ja Lyykiaksi, satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua. Puhuttuja kieliä olivat indoeurooppalaiset, seemiläiset ja turkkilaiset kielet. Anatolian rannikkoaluetta kutsuttiin Jooniaksi ja koko alue jaettiin myöhemmin hellenistisiin kuningaskuntiin. Lopulta Rooman keisari v. 330 valtasi Byzantionin Rooman valtakunnaksi, nimeten sen Konstantinopoliksi. Nykyisin tämä alue tunnetaan paremmin Istanbulina.
1300-luvulla alkoi Osmanien valtakunta, johon kuului suurin osa sekä Anatoliasta että Balkanin niemimaasta. 1500- ja 1600-luvuilla se kuului maailman voimakkaampiin poliittisiin alueisiin hankkiessaan lisää alueita valtaansa.
1800-luvulla valtakunta alkoi kuitenkin haurastua, kun Kreikka, Romania, Bulgaria ja Serbia itsenäistyivät omiksi valtioiksiin Osmanien alaisuudesta. Venäjä kävi Turkkia vastaan sotaa tavoitellessaan Konstantinopolin valloitusta. Balkanin sodassa Turkki lopulta menetti suurimman osan Euroopan-puoleisista alueistaan.
Miehityksien ja sotien loputtua Mustafa Kemal Paššanin johdolla maahan syntyi uusi turkkilainen valtio, ja uudet radikaalit uudistukset syntyivät. Ensimmäistä Turkin presidenttiä ei turhaan kutsutakaan Atatürkiksi, eli Turkkilaisten Isäksi. Uudistuksiin kuului mm. yleinen oppivelvollisuus, naisten äänioikeus v. 1934, naisilta kiellettiin huivinpito ja heitä rohkaistiin työntekoon. Alkoholin kieltolaki kumottiin, jolloin presidentti itse sai kumota rakia sydämensä kyllyydestä. Monia muitakin uudistuksia, poliittisia mm., saavutettiin, mutta presidentin elämä ei ollut pitkä. Hän eli 57-vuoden ikään menehtyessään maksakirroosiin ylellisessä Dolmabahçen palatsissa. Ainoatakaan biologista jälkeläistä häneltä ei jäänyt, ainoastaan 8 adoptiolasta.

Maailmansotiin ja poliittisiin jännitteisiin en tarinaa jatka, mutta laitetaan tähän loppuun vielä Turkin kansallishymni.

Keinoja keksitty

Koska keittiöremppa on vieläkin kesken, olemme keskittäneet elämämme olohuoneeseen (josta löydämme kaikki keittiötarvikkeet ja kaikkea tarpeetonta mitä kaapeista tyhjensimme..) ja tilanneet ruokaa joka ilta viime perjantaista asti. Eli siis jo lähes viikon ajan. Vaikka pidänkin kepabista, valtavasta, suunnattomasti, sitä ei voi sanoin kuvailla miten herkullista se on, niin kohta jo seitsemättä päivää kepsua illalliseksi alkaa jo puuduttamaan. Olen tilannut toki erilaisia annoksia, kuten Iskender, Kuzu Şiş tai Urfa. Kovin laajaa repertuaaria en uskalla kokeilla, niistä kun ei koskaan tiedä jos mukana on leipäpaloja tai jauhoja tai muuta elimistölle toksista. Mutta alan jo kaipaamaan annen kokkailuja ja baban salaatteja..

Aamuisin kun ei saa paistettuja kanamunia eikä ole tilaa järjestää massiivista aamupalatarjontaa, olemme hyödyntäneet vanhaa mutta toimivaa paahtoleipäkonetta.

Turkissa sana paahtoleipä tarkoittaa kahta paahtoleipää joiden väliin laitetaan voita, juustoa ja salamia (esim), ja paahdetaan kunnes juusto on sulanut ja leipä ruskistunut. Minun hauras maissileipäni ei ole tekstuuriltaan se täydellisin soveltuakseen paahdettavaksi, mutta onnistuimme kuitenkin ja olenkin nauttinut tukevan aamiaisen muutamina aamuina.
Olenkin pitänyt huolen, että laite putsataan sisältä ennen kuin minun leivät asetetaan sinne.

Ja mikäpä kruunaisi aamiaisen, kuin kuppi tuoretta, vastakeitettyä teetä. Pientä säätöä sekin vaati, sillä nythän emme voineet käyttää kaasuliettä, joten.. Anne yllätti ja tuli yksi päivä kotiin yhdistetyn veden-& teekeittimen kera!
(Tähän on pakko sanoa, että jos turkkilaiset eivät saa haudutettua teetä muutamaan päivään, he tekevät mitä vain saadakseen sitä. Vaikka kaasuliesi olisi pois käytöstä vain viikon, se on jo tolkuttoman pitkä aika täkäläisille ilman jokapäiväisiä teehetkiä ;)
Tämä olikin sitten jo niin high-techiä, että baban oli putsattava silmälasit ja luettava manuaali jotta osasi käyttää kapinetta. Tälläistä ei ennen täällä ollutkaan..
Simppeliä. Yläosan siivilään laitetaan teelehdet. Alaosassa on vedenkeitin, josta kaadetaan kiehunutta vettä yläosaan, johon teelehtien aromit ja värit saavat rauhassa muhia ennen käyttöä (ehkä 10-15 min). Kuppiin kaadetaan ensin yläosasta tee"aines" ja siihen yhdistetään alaosan kiehunut ja kuumana pidetty vesi. Masiinassa on muovipinnoite ja se on johdoton, joten aika mukavasta ja helppokäyttöisestä keittimestä on kyse. Nyt jopa minäkin uskallan laittaa vedenkeittimen päälle - en ole koskenutkaan kaasulieteen täällä, se ei ole tuttua eikä kovin miellyttävääkään. Mamis.

Näitäkin on täällä juotu.. (Instant coffee, yuck!)


Mitäs muuta.

TEFLissä pari moduulia vielä käymättä läpi. Suoritin laajan kielioppitestin ja kävin läpi kaiken oleellisen englannin kielen kieliopista muutaman päivän ajan.. tuloksena 88/100 p. Vielä olisi hieman tekemistä, ennen kuin voi miettiä työkuvioita.

10/25/2010

Jaloittelua

Lähdimme tänään iltapäiväkävelylle (oli muuten vasta hieman yli 12 aamupäivällä ennen lähtöämme ;) O.n kanssa, tavoitteena hieman kohentaa kuntoa, hikoilla ja tiirailla maisemia. Tarkoituksena oli ottaa kamera täyteen kuvia Koşuyolusta ja varsinkin siellä sijaitsevista ihanista taloista puutarhoineen ja portteineen.. mutta kamera teki temput ennen kuin olimme ehtineet edes alueelle asti. Joten niitä kuvia joskus toiste (ne talot on sen verran ihania ja monet kadut ovat niin viehättäviä ja suorastaan sanoen (vaikka tätä sanaa inhoankin) idyllisiä, että niistä on vielä hyvät kuvat saatava). Reilun tunnin hikoilulenkki paahtavan auringon alla (yli 20 astetta takuulla) sai ainakin minut energiselle tuulelle. O. lähinnä vain toivoi pääsevänsä takaisin pianon(sa) ääreen :)

Loppupäiväkin meni jalan, kun lähdimme Kadıköyyn annen kanssa lounastamaan ja sieltä vielä kerran Maltepeen, Koçtaşiin, keittiötarvikkeita tutkimaan. Paluumatkalla illansuussa ehdimme vielä pyörähdellä Kadıköyn osa-alueen, Selamiçeşmen, Özgürluk Parkı:n (Vapauden Puisto) yöllisissä maisemissa.

Talon pihvi kaikilla lisukkeilla, kipossa oli erittäin maukasta sienikastiketta.

Valtava puisto keskellä kaupungin vilinää (ja yhden laajan basaari-alueen vieressä) ei tule oikeuksiinsa huonon kameran asetuksieni kanssa - hyvien yöllisten kuvien aikaansaanti on miltei mahdottomuus. Mutta tässä jotakin osviittaa alueesta, todella kiva ja avara paikka. Päiväsaikaan varmasti ihmisiä täynnä, illalla ei ollut juuri ketään.
Puisto jatkui avonaiseen kahvila-ravintola-alueeseen, jossa tilasimme toivomuksestani kupit kuumaa kaakaota, minulle kermavaahdolla. Täydellinen jälkiruoka.

10/23/2010

Kalajuttu

Vietimme tänään illallisen Eminönün vilkkaalla ravintola-alueella O:n ja hänen työkaverinsa seurassa. Ruoka oli herkullista, paikka oli mukavan pieni ja palvelu tehokasta. Ja mikä parasta, koko kattaus ilmaiseksi ;) Olivat saaneet kutsun kalaravintolan pitäjältä ilmaiselle illalliselle, he kun saavat jatkuvasti asiakkaita O:n työpaikan kautta. Miehet antoivat reilun tipin, 40 TL, joka takaa sen, että ystävyyssuhde (ja asiakasvirta) säilyy entisellään..

Eminönün vilkasliikenteinen Galata-silta ravintoloiden yläpuolella. Huomatkaa myös kalastajat sillan reunalla. Ravintoloiden sisäänheittäjät ovat melkoisen innokkaita (tuli ihan nuoruusvuosien etelänmatkat mieleen..)
Valinnanvaikeus..

Ihania alkupaloja, eli mezeitä..

Valitsin lopulta pääruuaksi lohta :) Ja oli muuten hyvin valmistettu.
Kalaparat.

Jälkiruokateen ja hedelmälautasen jälkeen lyllersimme ulos täysine vatsoinemme.

Metrolla Tüneliin, josta lampsimme O:n työpaikalle, sanoimme hellureit ja görüşürüzit toisillemme ja erkaannuimme. Otimme taksin, jonka kuskin O. tuntee, ja pääsimme nopeasti ja vaivattomasti sekä ihanan lämpimästi kotiportille asti. Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa metro Taksimin aukiolle, kävellä dolmuş-pysäkille, odottaa tovi, lähteä liikkeelle siihen kammottavaan lauantai-iltaruuhkaan, jäädä pois Beşiktaşissa, yrittää ehtiä illan viimeisiin laivoihin ja viimein Aasian puolella Üsküdarissa marssia jälleen dolmuş-pysäkille ja matkata Altunizadeen. Ja vielä kävellä kilometrin verran kotiin! Luonnollista siis valita taksi ;)

10/21/2010

Selvät sävelet

Kaivoin talvivaatteita esille eilen ja löysin Marilyn-tauluni laatikoiden kätköistä. Nyt on MALM koristeltu päällisin puolin naisellisuuden huipentumalla ;) Tuota isoa boksia käytän korulaatikkona, hyvä kun salpa menee edes kiinni kun se on täpötäynnä minun ja O:n koruja. Koska olen lievä kontrolli- ja organisointifriikki, päätin meidän molempien puolesta miten huoneemme tulee olemaan käytännöllisin ja esteettisin. MALMiin on nyt tungettu molempien vaatteet (kesävaatteet saivat paikkansa muualta) ja kaikki pikkutavara yms odottaa matkalaukussa lopullista sijoitusta.

Olen viime päivinä selaillut IKEAn nettisivuja ja löytänyt sellaisen ihanuuden, jota olen kuolannut jo vuosia..
Helmer, 79 TL, valkoisena. Minä HALUAN tämän. Tämä olisi täydellinen kaikille tarpeellisille pikkutavaroille.
Koska huoneemme on pikkuruinen, mutta kuitenkin tietokonepöydän tarpeessa, niin tämä olisi aika bueno valinta. Micke, 99 TL, 73x50cm.

No entäs tämä Nymphetamine sitten.. Olen soittanut ja soittanut viikkotolkulla, mutta en vain saa sitä läpi ilman jatkuvia virheitä. Kun molemmat kädet soittavat kahden oktaavin väliä hirmuista vauhtia, niin hajalla ne siitä ovat. Varsinkin vasenta kättäni jomottaa soittoharjoitusten jälkeen, sen verran haastavasta kappaleesta on kyse. Tiedän, miten biisi menee, se on päässäni, osaan sen ja saan sen läpikin, mutta en saa sormiani taipumaan oikeille koskettimille tarpeeksi vikkelästi. Ja joskus sormet eivät edes taivu, vaan suoristuvat ja jäykistyvät koskettimien päälle kuin reumapotilaalla. Tiedä vaikka sitten minulla olisi taipumusta reumaan.. (ehkä joku lähisukulaisista voi kertoa onko sitä suvussa vai ei, en nyt muista kenellä olisi ollut). Mutta kyllä minä tämän vielä soitan, joskus, hyvin pienellä virhemäärällä :)

Anne toi eilen kotiin kahdet ostamansa tossut ja kysyi kummat haluaisin itselleni. Toisisissa oli koiran kuva, ja toisissa papukaijan. Valitsin jälkimmäiset :) Paikalliset käyttävät kaikenlaisia tossuja kotona sisätiloissa. Yleensä pehmoisia ja lämpimiä. Minulla ei ollut omia, enkä kuvitellut tarvitsevanikaan, mutta nyt sitten on sellaiset. En tiedä sitten onko syynä se, että jalat voivat palella vai se, että säästetään sukkien kulumista, mutta tossujen käyttö on yleistä (ainakin meidän ja tuttavien piireissä). Ja onhan ne mukavatkin.

TEFListä. 12/12 moduulia suoritettu, keskiarvo 94 %. Viimeisin moduuli tuotti 98/100 p.
Vielä olisi tiedossa laaja kielioppiosuus, Business English ja Young learners - moduulit. Nyt on vain tullut istuttua koneen äärellä niin paljon, joka päivä, että taidan ottaa pari päivää vapaata opiskelusta, lepuutan ylikierroksilla käyneitä aivojani ja mieluummin vaikka vetreytän sormiani entisestään. Ja koska O:lla on, hallelujaa, pitkästä aikaa aamuvuoro meneillään, voisin vaikka houkutella häntä kävelylenkille ennen kuin tulee pimeää :)

10/18/2010

Sonate de O.

Sunnuntai sutinat

Käytiin sunnuntai-ostoksilla annen ja abin kanssa. Virhe numero 1: sunnuntai-ostokset. Virhe numero 2: Juuri nimenomaisena sunnuntaina oli meneillään maratoni jostain päin Aasiaa Eurooppaan sillan yli, 120 000 osallistujaa oli kuulemma juoksemassa. (Ja silta oli kuulemma natissut ja vapissut niin pahasti juoksijoiden aiheuttamasta tärähtelystä, että oli ollut lähellä ettei se sortunut!!) Eli, ruuhka oli aivan tolkuton Aasian puolella... Virhe numero 3: olla nälkäisenä suurimman osan shoppailuajasta, mutta todistettu on, että neljä kukkuraista ruokalusikallista riisiä pitää nälän poissa ja verensokerin tasaisena 4 tunnin ajan . Virhe numero 4: oli ukkostanut ja satanut vettä yhtäjaksoisesti varmaan viikon ajan ja sunnuntai oli ensimmäinen kaunis päivä pitkästä aikaa - se luultavasti houkutti kansalaisia ulos nauttimaan syksyn viimeisistä lämpimistä päivistä (n. + 20).

Kävimme Koçtaşista tsekkaamassa se keittiö, jota anne viimeksi jäi perään haikailemaan - kaupat on nyt lyöty lukkoon ja torstaista eteenpäin täällä on aikamoinen hulabaloo kun keittiö saa totaalisesti uuden ilmeen, kaikki kaapit ja laatikostot vaihdetaan, lukuunottaen myös kaakelit, ainakin osittain. Abi saa kunnian toimia maksumiehenä, n. 1700 TL keittiökalusteet + tulevat asennuskulut.
Minä löysin samaisesta kaupasta pari söpöä käsi- ja kasvopyyhettä.
Anne huokaili pyyhkeiden perään, kun ne ovat niin çok güzel, vallah. :)

Sitten matkamme jatkui IKEAan (!!) josta löysin jalkalampun ja laatikoston huoneeseemme.
Lamppu oli muistaakseni n. 30 TL.
Ihana MALM :) Siihen mahtuu kaikkea pikkutavaroista isompiin rojuihin ja jonkin verran vaatteitakin tuli mahdutettua laatikkoihin. Olen niin ihastunut näihin MALMin tuotteisiin. Ja tätä kaunokaista väsäsin tänään ihan itse reilun tunnin ajan talon miesväen ollessa joko töissä (1 hlö), tai päiväunilla yövuoron jälkeen (2 hlöä) sekä yhden eläkeläisen visiteeraamassa sukulaisia. (Hintaa tuli 139 TL).
Mutterien ja naulojen kiristyessä melkein rupesi pinnakin kiristymään, kun muutaman kerran toivoin toista käsiparia apuun, mutta niin sitä vain suomalaisella Sisulla taas saatiin hyvää jälkeä aikaiseksi :) Eikä yhtään ruuvia tai naulaa jäänyt ylimääräiseksi :D
Mutta ei enää ikinä IKEAan sunnuntai-iltapäivisin. Siellä oli ihmisiä kuin maan mutaa, ja lihapullatkin olivat kahta liiraa halvemmat - luultavasti siksi ravintola oli tupaten täynnä turpeita naamoja lihapullia hotkimassa. Alku meni mukavasti siellä matkatessa, nuolia pitkin kulkiessa, mutta anne sai jossain vaiheessa tarpeekseen ihmisvilinästä ja me abin kanssa vain hoidettiin homma loppuun asti. Eipä siinä, kyllä minuakin alkoi se paikka ahdistamaan, hyvä kun välillä liikkumaan kykeni. Sinne kannattaakin tästä lähtien mennä vain arki-iltaisin, kun matkaakaan sinne ei ole kuin vaivainen vartti. Ja ihmisiä sadasosa eilisestä.

Loppuun vielä kuva eilisestä maratonista sillan yli. Voittajaksi juoksi (ylläripylläri) jokin innokas juoksun harrastaja Afrikan niemimaasta.