.

.

9/29/2010

Caddebostan

Viimeiset suht. lämpimät illat Caddebostanilla, syksyltä tosin ei vielä tunnu (n. +20), mutta kohta se jo tulee.. Haukattiin sundaet Burger Kingissä ja jaloiteltiin ilta-auringossa.
"Pientä" flunssanpoikasta tuloillaan/meneillään, energiavarastot vähissä, mutta sen verran jaksaa että TEFL:n moduuleista 3/12 suoritettuna. Paaaljon vielä edessä..

9/24/2010

Vaatejuttu

Kävin viime viikolla Capitolissa piipahtamassa, rahanhaku merkeissä. Ostari kun on lähin paikka, josta voi tilitä nostaa rahaa. Samalla se on myös pieni houkutus käydä kurkkaamassa vaatekauppojen sisältöä. Kävin OxxO:ssa ja aikani kierreltyäni näin jotakin, mitä olin jo pitkään hakenut: täydellisen mittaisia, yksivärisiä, 100% puuvillaa, perus t-paitoja. Peruspaidat ovat niin minun juttuni, gerçekten.




















Perus t-paidat ovat yhdisteltävissä suorien housujen, farkkujen, neuleiden, tunikoiden, toppien yms kanssa. Ne ovat siis täydelliset!










Yhdistelevyys on päivän sana. Kun on aikansa kokeillut eri värejä ja todennut että vain tietyt värit näyttävät hyvältä, niin silloin niissä kannattaa pitäytyä. (ja sitten tulee niitä hairahduksia.. :) Neljä tärkeintä kriteeriä vaatteille: perusvärit, hyvät materiaalit, käytännöllisyys ja yhdistelevyys. Kävin läpi omaa vaatekasaani, jonka tänne olen raahannut ja olen heittänyt pois pari viikkoa sitten 3 toppia, yhden t-paidan ja 3 pitkähihaista (suomennos: lahjoitin eteenpäin, en suinkaan heittänyt roskiin niitä. Siskot: uskokaa kun kerron, ette olisi käyttänyt niitä vanhoja ja kulahtaneita paitoja).

Kun Helsingistä viime vuoden lopulla muutin pois, viskasin 4 muovipussia vaatteita UFF-laatikoihin. Jo silloin kun Hkiin muutin, mietin että minkä hiton takia minä kärrään näitä saakelin kuteita näin paljon mukanani, käytänkö minä muka näitä kaikkia?! Joten siinä tuli mitta vastaan ja kävin parin vuoden aikana itseni kanssa tiukkaa keskustelua siitä, että enää ei tämä tapaus osta vaatteita vaan sen takia että se näyttää kivalta kaupassa (mutta luultavasti arveluttavalta ihmisten ilmoilla). Kulutushysteria vaatteiden osalta loppuu nyt!

Ota haaste vastaan. Uusi Musta on suomentanut Dave Brunon minimalistin haasteen siitä, mitä tulee tavaroihin, joita omistamme, ja tämä yleensä koskee meidän naisten osalta.. no, vaatteita. Luin ja vakuutuin, vaikka olen tästä jo aikaa sitten vakuuttunut. Enää ei hätiköityjä ostospäätöksiä kaupassa, tästä lähtien vain järkeviä valintoja, hyviä materiaaleja, ajattomia leikkauksia ja ennen kaikkea: vartalolle sopivia vaatteita. Vaatenuken päällä oleva asukokonaisuus ei välttämättä sovi kaikille meistä. Mutta tämä heureka-elämys tapahtuu yleensä vasta kun tuote on jo laskutettu ja palautusaika on ummessa ja tuotetta käytetty muutamaan kertaan. Minä olen ollut yksi niistä uhreista, luvattoman monta kertaa.

Kuten joskus mainitsin, minusta turhan tavaran pois heittäminen on jokseenkin hyvin terapeuttinen kokemus. Joitakin vaatteita on vielä, joita pihistelen, sillä en osaa päättää käytänkö niitä vai en (luultavasti en, sillä ne ovat jo nuhjaantuneita ja aikansa eläneitä). Mutta keksin muutamia prinsiippejä, joita kannattaa ehdottomasti itselleen laatia - elämä helpottuu kummasti kun on tiettyjä muistisääntöjä.

Periaatteet:
1. Jos et käytä, älä panttaa.
2: Jos et ole varma pidätkö, älä osta.
3: Älä osta mitään ihankivaa, vain siksi että se on alennuksessa.
4: Älä osta vaatteita, jotka eivät sovi sinulle.
5: tee muutoksia.
6: tee inventaario.

Helppoa: kaiva kaapistasi kaikki lumput esille, joka ikinen, levitä sängylle/lattialle, tee pinoja ja käy läpi joka ikinen vaatekappale. Jos et ole käyttänyt jotakin paitaa vuoteen, heitä se pois! Vuodessa on 4 vuodenaikaa, joten jos paita ei ole ollut käytössä kuluneen vuoden aikana, ei se tule olemaan käytössä enää ensi vuonnakaan. Älä osta vaatteita ja täytä ennestään täynnä olevaa vaatekaappia niillä uusilla ja tuuppaa taakse vanhoja kuteita, jotka sitten unohdat sinne. Kun ostaa jotakin, on hyvä tutkia, jospa vaikka kaapista voisi heittää joitakin vaatteita pois, kaverille tai keräykseen. Ostakaamme ikään kuin vastapainoksi jostakin luopumiselle.

Älä säilytä vaatteita vain siksi, että niille on "ehkä vielä joskus jotain käyttöä." Voin kertoa salaisuuden: ei niille ole enää käyttöä, sillä kun tulee se hetki jota varten olet vaatetta pantannut vuoden päivät käyttämättömänä kaapissasi, et otakaan sitä, vaan olet jo luultavimmin valinnut jonkun ihan muun..

Älä osta jos et oikeasti tarvitse. Ei elämässä ole mikään pakko tarvita tuhottomia määriä vaatteita. Jos niille ei ole käyttöä niin ostoksesi ovat täysin turhia. Sillekin "pikku"rahalle jotka laitat niille alennusmyynnin ihankiva-paidoille, joita roikkuu joka toisen hartioilla sesongin jälkeen, voi olla parempaa käyttöä esim. meikkeihin, jotka sentään kestävät kauemmin kuin ne ensimmäisen pesun jälkeen kulahtaneet ja venähtäneet topit ja t-paidat.

Jos jollakin muuten hyvännäköisellä t-paidalla on liian pieni tai huonon mallinen kaula-aukko, niin vie se ompelijalle ja kerro mitä haluat sille tehtävän (been there, done that). Olipas paatoksellinen periaate, mutta oikeasti se toimii. Jos haluaa jotakin erilaista, niin muokkaa sopiva t-paita siihen tarkoitukseen. Säästää rahaa ja saa jotakin persoonallista. Sillä tavalla voi myös vähentää lauma-efektiä: vaikka 100 naista pukeutuisi t-paitaan ja legginseihin, ei sinun tarvitse, jos et viihdy niissä. Mukavuus ennen kaikkea.

Jos tiedät, että tarvitset ruskean neuletakin, mustat farkut tai tietynlaiset kengät, sitten menet ja ostat ne. Älä jätä ostamatta niitä, joita ehdottomasti tarvitset (ja joita luultavasti tulet käyttämään pitkään) joidenkin muiden vaatteiden sijaan, jotka tarttuvat käsiisi. Jos sinulla on jo valkoinen t-paita, huolimatta siitä minkälaisella kauluksella se on, niin älä mene ostamaan toista melkein samanlaista. Jos et tiedä, onko sinulla se t-paita jota kaupassa katselet, niin mene kiireesti kotiin ja tutki kaappisi sisältö. Sitten tiedät mille sinulla on tarvetta. Ja ei, ihminen ei tarvitse kuusia sinisiä farkkuja. Sellainen ihme vempain kuin pesukone on keksitty (ja silitysrauta).

Turkissa asuessani olen ostanut 5 paria kenkiä, joista yksiä kadun, koska en sittenkään käyttänyt niitä yhtä ahkerasti kuin oletin. Kaikki ne housut, joita Mangosta ostin, olen käyttänyt läpi kesän, ja jokaisesta on jo lahkeensuut rikki jatkuvasta käytöstä :) Mangosta ostamani valkoinen neule on ollut täydellinen pelastus moneen viileään kesä/kevätiltaan, uskomattoman monikäyttöinen. Yksi toinen keväällä ostamani neule jotenkin valahti parin pesun jälkeen ja sai minut näyttämään elefantilta, joten sen kohtaloa mietin vielä.. Violetti tunika/mekko Bodrumin lomaa varten sai käyttötarkoitusta kesäisin, kun lähdimme iltaa viettämään milloin minnekin. T-paidat ja topit joita olen täällä ostanut on ollut kovassa käytössä koko kevään-kesän. Tilasin boohoo.comista joitakin vaatteita, joita olen jo jonkin aikaa etsinyt muualta ja tiedän niitä käyttäväni (ja hintaa tuli naurettavat 31 puntaa).

Phew. Lupaan ja vannon, etten ryhdy muotibloggaajaksi. Tämä nyt oli vain tälläinen aikuisen naisen äänenavaus :D

Tämän päivän blogi omistettu aina yhtä sinnikkäälle, vaatehullulle siskolleni N.:lle :)

9/21/2010

Viikonloppu-Pano

Käytiin taas pitkästä aikaa Panossa syömässä :) Tällä kertaa blogiin päätyy suurimmaksi osaksi rakennuksia, sillä täällä noita upeita vanhoja arkkitehtien aikaansaannoksia loytyy riittämiin.. :)
Rakennettavana/korjauksessa oleva hotelli aivan Taksimin aukion vieressä.

Mutta ei unohdeta ruokaa ;) (tuo punainen "pallo" on muuten keitetty kanamuna)
Minulle stake well-done, O:lle hitusen raakana.

Taksimin/Şişhanen pikkukatuja ja myöhäisen 1800-luvun tunnelmia.
Otettiin Şişhanesta metro takaisin Taksimiin..
..vaikka matka metrolla kestääkin vain n. 20 sekuntia. Kerrankin sai istua metrossa, yleensä siellä seistään kuin sillit suolassa toistemme kainalohikiä haistellessa.
Maissinmyyjä Taksimin aukiolla, siellä ja sen pääkadun varrella näitä myyntikärryjä piisaa, kaikkea rinkeleistä lähtien. Me kävimme hakemassa Burger Kingistä suklaapirtelöt ja niitä ryystäessämme hyppäsimme dolmuksen kyytiin ja Beşiktaşiin.Istuimme siellä sitten loppuillan jatkuvaa veneliikennettä katsellen, Bosphoruksen rannalla.

9/18/2010

Sanoituksia ja sävellyksiä

Kuvassa kaikki kirjat joita olen lukenut täällä asumisen aikana. Noita Dextereitähän oli 3 kpl, mutta kuvausrekvisiitaksi löysin vain yhden. Huomionarvoista on se, että nipussa on vain yksi suomenkielinen opus (vaikkakin kirjailijana tunnettu turkkilainen Serdar Özkan), viime vuoden joululahja äitimuorilta. Jokainen enkunkielinen kirja on aina helpompi ja helpompi kuin aiemmat, joten kohta kai pitäisi siirtyä joihinkin vakavempiin aiheisiin, eikä vain lukea hömppää.. Nytkin pitäisi hakea jostain lisää luettavaa, vaikka tuota Piano Teacheria olenkin aloittanut lukemaan uudestaan. Aloitin siksi, että ensin vain luin tarinan. Nyt keskityn kielioppiin: löydän uusia sanoja ja merkkailen niitä sitä mukaa kun luen. Samalla tulee myös havaittua monta verbi+prepositio-yhdistelmää, jotka ovat yleensä niitä hankalimpia oppia. Eli yhdistän siis hyödyn ja huvin :)

Työn alla oleva kappale. 4 sivuinen Cradle of Filthin Nymphetamine, black metallia parhaimmillaan. Se menee jo läpi, välistä hieman kangerrellen. Sormet vetreytyvät aika tehokkaasti tuon kappaleen aikana.
Sitten on nippu tälläisiä yhden sivun rallatuksia, O. löysi jostain netin kätköistä ja printtasi minulle harjoiteltavaksi. Mukana on Beethovenia, Haydinia, Gurlittia, Latouria, Tšaikovskia... Kivoja ja helppoja pikku sävellyksiä.
Ja ainiin, uusi IKEAn katalogi saapui! Jeeee.. Vaikkei mitään ostaisikaan, niin sisustuslehtiä on aina kiva katsella, ja saada uusia ideoita.
Kyllä minun nyt kelpaa.

gripin & emre aydın - sensiz istanbul'a düşmanım

9/16/2010

Rock Pub

Ilta Kadıköyn tunnelmallisilla kaduilla.

9/12/2010

Urheiluhullua kansaa

Eilinen oli jännittävä ilta, kun seurasimme koripallon semifinaaleja. Ensin USA-Liettua matsi, ja sen jälkeen Turkki-Serbia. Valmistauduimme iltaan perinteisillä urheiluherkuilla.

Sipsejä, vihanneksia ja dippiä. Kermaviili + jauhepussi-yhdistelmää ei täällä tunneta, joten O. toimi soosimestarina ja pyöräytti tutuksi tulleen dippikastikkeen jugurtista, majoneesista, valkosipulista ja mausteista. Marketistamme löytyy yleensä monia perunalastu-vaihtoehtoja, mutta eilen kun O. kävi kaupasta hakemassa tykötarpeita, niin ei löytänyt enää kuin Laysin normaaleja pikkupusseja. Ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, mihin kaikki pussit olivat hävinneet, kun muistaa sen, että puolet turkkilaisista katselee koripalloa fanaattisesti (se toinen puoli seuraa sitten jalkapalloa).

USA pesi Liettuan mennen tullen (89-74), mutta olihan sekin peli ihan viihteellistä seurattavaa. Jenkkiläiset ovat julmetun suuria ladonovia puolen metrin kokoisine hauiksineen.. Ei mikään yllätys että finaaliin pääsivät, tuo mäkdonaltsin luvattu maa on myös samalla se, josta tulee maailman parhaat koripallopelaajat.
Tässä vaiheessa näytti vielä pahalta, Serbia johti Turkkia pahimmillaan ainakin 10 pisteellä. Katsoin kaksi ekaa erää, viimeiset kaksi erää olin makuuhuoneessamme leffaa seuraamassa omalta läppäriltä ja aina välillä kurkkasin olohuoneeseen kysymään tilannetta. Minuakin nimittäin jännitti aivan perkeleesti pelin kulku. O. ja pikkuveli lähtivät töihin ja näkivät siellä pelin loppumetrit, abi istui olohuoneessa tv:n edessä sormet suussa ja karjui aina välillä hävyttömyyksiä, kun turkkilaiset munivat oman puolustuksensa. Jos se olisi ollut Suomen jääkiekkomatsi, niin olisin ollut vähintään yhtä hermostunut, kuin mitä veljekset olivat. Joten sympatiat olivat abin puolella, hän näytti suorastaan pahoinvoivalta.

Kesken leffan seuraamisen pihalta kuului järkyttävää huutoa, yläkerran väki ilmeisesti aloitti humpan, sillä koko katto rymisi. Arvelin, että nyt taitaa olla aika hyvin pullat uunissa pelin suhteen ja jäin seuraamaan pelin loppuhetkiä. Olin melko varma, että tämä ja viereinen rakennus vielä lahoaisi yön aikana, sen verran ihmiset riehuivat ja hyppivät asuinnoissaan. Turkki tsemppasi pelin aikana, tuli tasoihin, pysyi parin pisteen taka-alalla, mutta sitten meni vikassa erässä ohitse, 1 pisteellä.

83-82. Pelissä aikaa vielä jäljellä. Serbian aikalisä. Abi söi sormensa. Minä en kyennyt istumaan vaan seisoin sohvan takana rystyset suussa. Peli jatkuu, Serbialla sivuheitto.

Käsittämätön yritys heittää puolesta kentästä pallo koriin, pallo lensi jo todella lähelle. Toinen serbi pelaaja oli yrittämässä pussitusta, mutta ei saanut otetta. Aika loppui, ja Turkki voitti. :)

High-fivet, ala-vitoset, läpsyn läpsyn. Helpottunutta juhlintaa. Baba tulee unenpöpperöisenä huoneestaan katsomaan mikä meitä kahta vaivaa. Ulkona porukka huusi entistä lujempaa ja koko kompleksi raikui. Myöhemmin kuulin, kuinka autot ajoivat torvet ulisten pitkin katuja. Ihan kuin Turkki olisi jo voittanut MM-kultaa, vaikka nyt vasta päästiinkin finaaliin :) USAta vastaan!!! Siitä tulee hurja ottelu, vaikka kaikella kunnialla turkkilaisia kohtaan, kyllä USA sen sittenkin taitaa voittaa... Tänä iltana se nähdään, miten käy.

9/06/2010

Valivalivalivali


Kolmen päivän ajan olen saanut tuntea oloni hyvin, hyvin epämieluisaksi tuntiessani kroonista tykytystä aivolohkoissa. Flunssa ei tullut päälle, vaikka kaikki edellytykset sille oli, mutta jatkuva päänsärky on 'pienenä' kiusana jatkunut jo siis 3 päivää. Aspiriinit eivät auta, nukkuminen ei auta, ulkoilu ei auta, runsas vedenjuonti ei auta, niskahieronta ei auta. Ja mikä hurmaavinta, kipu on keskittynyt enimmäkseen vasemman silmän taakse, tunnetta kuvaa hyvin, se että tuntuu kuin silmänliikuttajalihakset olisivat pahasti mutkalla, aina kun katsoo sivulle niin tuntuu kuin jossakin 'muljahtaa'. (ja tietysti silmän ollessa juuri se joskus v. -05 leikattu silmä, mikä aiheuttaa entistä enemmän huolta..) Viikonloppu menikin aika pitkälle vain rentoutuessa: yritin lukea kirjaa mutta sivuttaisliike tuntui pahalta silmissä, vietin aikaa pihalla, mutta valo pahensi päänsärkyä entisestään, ja katselin joitakin leffoja vuoteella loikoillen, mutta jouduin aina välillä lepuuttamaan silmiäni. Venyttelylläkään ei ollut vaikutusta.

Että miksei se pirun tauti nyt vaan voinut tulla täysillä päälle, olisin voinut mieluummin kärsiä nuhakuumeesta kuin tästä jatkuvasta jyskytyksestä, joka tekee minut kohta hulluksi. Tänään töissä tuntui siltä kuin tietokoneen screenin valo oli aivan liikaa ja käyskentelinkin vähän väliä muualla, jottei silmäni poksahda päästä pois. Siğnem kysyikin kun tuli officeen, että onko minulla migreeni kun peitin välillä silmäni käsillä. En ole muuten koskaan saanut migreenikohtausta, mutta en yhtään epäile vaikka sellaisen joskus vielä saisin (tilastollisesti naisista 15% kokee migreenin ainakin kerran elämässään, joten ei niin suuri tsänssi ole kuitenkaan sille. Ja mainittakoon vielä, että en sellaista kovin mielelläni kokisi). Hyvä uutinen on se, että sairausvakuutukseni on maksettu ensi vuoden helmikuun loppuun asti.

Onneksi tämä viikko on vajaa: huomenna normaali työpäivä ja ylihuomisesta eteenpäin loppuviikko vapaata, Şeker Bayramin kunniaksi. God bless Turkey's holidays.