.

.

8/20/2010

Ei ihan vastannut lopputulosta

Eilen työpäivän jälkeen, kuten monesti aiemminkin, käväisin kompleksimme marketissa ostamassa lisää activiaa ja jotain muuta naposteltavaa. Kaupassa oli pieni hulina päällä, kun useampi asiakas pörräsi ympäriinsä ja kauppias naputteli ostoksia laskimella, jakaen ohjeita 'avustajilleen' (nuoria tyyppejä, jotka yleensä auttavat pinoamaan ostokset pusseihin asiakkaille ja ovatpa he joskus lähteneet viemään painavia kasseja perille asti). Annoin kaksikymppisen ostoksistani ja sain pelkkiä kolikoita takaisin. Jäin tuijottamaan kädessäni olevia rahoja ja kuittia ja mietin että missä meni vikaan. Omien laskujeni mukaan en maksanut ostoksista 6 liiraa enempää. Pohdin kuumeisesti miten voisin asian esittää kauppiaalle, joka ei ymmärrä sanaakaan englantia. En saanut suutani auki vaan lähdin kotiin ja kerroin O:lle tilanteesta. O. otti ostokseni ja lähti markettiin hakemaan loputkin vaihtorahat. Kotiin palatessaan hän kertoi, että kauppias oli huomannut hämmentyneen ilmeeni, mutta ei ollut tajunnut virhettään ja lähetti terveisiä että on todella pahoillaan. No, en minä mitään pahoitteluja tarvitse, vaan rahani takaisin! :D

Siinä sitten mietin että mitä olisin voinut sanoa, jos kieleni olisi toiminut. Esitin abille ja O:lle ainoan sillä hetkellä keksimäni tavan sanoa kauppiaalle vääristä vaihtorahoista: 'Ben sana yirmi verdim. Bu ne!?' :D ('Annoin sinulle 20, mitä tämä on?') Pojat repeilivät mielikuvalle meikäläisesta motkottamassa kauppiaalle, mutta luultavasti hän olisi tajunnut mokansa :) Ja ihan tuolla tavalla ei kyllä sanottaisi vaihtorahoista, O. sen eilen opetti mutta ehdin jo unohtaa koska lauseessa oli liian monta sanaa muistettavaksi.

Tänään odottelin aamulla servis bussia tien varrella kun seurasin kissaa kiipeämässä puuhun bahçellamme. Puussa kävi hurja rytinä ja tutina ja mietin käytiinkö puun latvassa esitys Taistelevat Metsot useamman kissan kesken. Lehdet tippuivat maahan ja koko puu pöllysi. Seurasin tilannetta mp3-soittimen kuulokkeet korvillani kun viereeni ilmestyi itseäni puolet lyhyempi huivipäinen nainen kysymään mistä hän löytäisi polise hastanesin (siis jo toinen tai taitaa olla jopa kolmas nainen joka kysyy minulta sairaalan sijaintia). Minä mietin ensin että miten sanoisin sen, en ole ihan varma siitä itsekään, joten tarkoitukseni oli sanoa hänelle että en ole varma. Olisi siis pitänyt sanoa 'Emin değilim' mutta toisin kävi. Sanoin 'Emin miyim' (Olenko varma?) :D Naisen ilme oli näkemisen arvoinen ja minä tirskahdin nauruun hänen jatkettua matkaa. Voiko olla pöljempää kuin yksinkertaisten asioiden sanominen, jotka tulevat suusta esiin ihan jonain muuna! :)

Tänään illalla lähdemme O:n tuttujen kanssa syömään iftar-illallista jonnekin ravintolaan Eminönün liepeille. Saan siis vihdoin selvyyden siihen, mitä se iftar oikein tarkoittaa, vaikka jo sen verran ymmärsin, että syödään napamme täyteen mitä ikinä haluamme syödäkään. Mutta sellaisiahan me aina olemme ravintoloissa :) Jos sanon jotain hullua illalla aterian yhteydessä, voi olla että sen jälkeen liikun ulkona vain pimeän aikaan, jotta en päästä sammakoita suustani enää. Ja onhan nyt tulossa viikonloppu, joten eiköhän pari päivää sisätiloissa riitä hyvittämään pöljät puheeni :)

5 kommenttia:

  1. Mukavaa iltaa ja viikonloppua. Taitaa olla parempi istua vain suu supussa ja höpistä juttuja vain suomeksi!
    Tulee tosi nälkä tuota kuvaa katsoessa.

    VastaaPoista
  2. Pölpötä vaan menemään :-D Niin sitä oppii - ihan varmana ei enää mene sekaisin emin degilimkään :-D

    Omaan työhöni kuuluu päivittäinen kommunikointi ilman yhteistä kieltä. Miten selittää "huomenna on valokuvaus" "saako lapsenne tulla kirkkoon?" "meillä on vanhempainilta, ei lapsia mukaan" ilman yhtään yhteistä sanaa :-D Melko pantomiimiksi menee, mikä on sinänsä hauskaa, koska useat mielleyhtymämmekin ovat erit :-D

    VastaaPoista
  3. Vihreät niityt: jos minä suomeksi täällä pulputtaisin niin sitten vasta minua kaheliksi luultaisiin :)
    Boncuk: niin sitä pitää, rohkea rokan syö. Pantomiimiakin on tullut harrastettua, kun en esim. vieläkään muista mikä on pullonkorkin avain turkiksi, niin kun sitä töissä kahvihuoneessa etsin, joudun näyttämään kädelläni avaamisliikettä ja posauttamaan suullani äänen mikä syntyy kun korkin poksauttaa :D

    VastaaPoista
  4. Heissan Elisa, ensimmàistà kertaa blogissani. Huomasin blogisi monessa barrassa ja nimi sai tulemaan sivuillesi. Oli kiva kàydà, mukava blogi sulla. Tulen varmasti uudemmankin kerran :D

    VastaaPoista
  5. -S- no nyt vasta huomasin taman ensimmaisen kommenttisi :) tervetuloa vain lueskelemaan, minakin selailen valilla italiassa asuvien juttuja, sinne kun olisi joskus kiva matkustaa.

    VastaaPoista