.

.

8/02/2010

Budjetointia

Minä olen sellainen ihme otus, että tykkään pitää kirjaa ostamistani tarvikkeista/ruuista/vaatteista ja merkitä kätevästi kalenteriin viikon ostokset ja laskeskella säästöön kertyneitä pennosia (kuruşeja tässä tapauksessa :). O:n kanssa kehittelimme hyvän tavan seurata kuukausibudjettiamme, excelin muodossa. Kaavat on syötetty valmiiksi ja pohjat rakennettu, ei muuta tarvita kuin päivämäärän mukaan merkitä paljonko kulutimme liiroja ja mihin tarkoitukseen. Suuria suunnitelmia on rahan suhteen (luultavasti aina) ja meillä se vaatii säästämistä ja piiiitkiä hermoja. Minä kykenen kumpaankin, olen etevä rahankäytössä. O. kykenee säästämään mutta pitkän pinnan ylläpitäminen tuntuu välillä vaikealta (johtuuko turkkilaisesta mentaliteetista vai mistä, en tiedä).

Raha-asiat on aina ajankohtainen asia ja erityisen tärkeältä aihe tuntuu nyt kun olemme ryhtymässä tuumasta toimeen koko perheen voimin. Suunnittelimme jo budjettiII:ta, sillä aiomme tehdä himpun verran suurempaa remppaa kotona kuin mitä alunperin piti. Alkuperäinen suunnitelma koostui vain meidän makuuhuoneesta; uusi parketti, vuode ja mahdollisesti vaatekaappi olivat ostoslistan karkipäässä.





























Siitä asti kun toimme pianon kotiin on muutkin kuin vain O. ryhtyneet miettimään uusia huonekaluja, olkkarin kokolattiamatosta luopumista, uutta parkettia, pientä pintaremonttia. Piano oli siis vain se viimeinen niitti vuosien ajan mielissä vellovasta olohuoneen muutoksesta. O. varsinkin olisi heittämässä lähes kaiken pihalle olkkarista, jättäen vain pianon, tv:n ja tietokoneet. Minä hieman toppuuttelin, että jospa joillakin tavaroilla on tunnearvoa, rahallista arvoa tai ovat perintöä niin ei niitä sovi ulos tuupata. Baba olikin heti puolustamassa joitakin esineitä niiden rahallisen arvon takia ja veljekset rutisivat että miksi muuttaa asetelmia kun kaikki ovat tottuneet nykyiseen järjestykseen. Siinä vaiheessa kun pidimme perhepalaverin mahdollisista muutoksista (jotka kuitenkin vaativat aika lailla ekstra fyffeä) niin kiikutin esille fiksuna tyttönä IKEA:n katalogin. Se on kuitenkin sellainen putiikki, josta minä henk.koht. lähtisin ensimmäisenä inspiraatiota etsimään ja mahdollisia huonekaluja heti sen inspiraation saattelemana ;) Täältä löytyy kaksi IKEAA, yksi kummallakin puolella kaupunkia. Eikä matkakaan ole kovin hurja..

Toissa viikonloppuna anne heitti abin kanssa kaikki sellaiset vaatteet pois kaapeista tilaa viemästä, joita pojat eivat enää käyttäneet, ja niitä pusseja riitti! Sama temppu tehtiin O.n ja baban kanssa kenkien suhteen; ja voin kertoa: tässä perheessä kenkiä riitti kokonaisen vaatekaapin täyttämiseen. Niillä olisi ehkä jopa voinut kolonisoida jonkin saaren.. Heitimme noin puolet kengistä surutta suoraan ovesta ulos. Eli minä seisoin avonaisen ulko-oven vieressä ja otin vastaan kenkäpareja joita minulle ojennettiin ja kasasin ne vain oven ulkopuolelle korkeaksi pinoksi muutaman roskapussin viereen. Roskakuskit tulevat hakemaan roskat ja jätteet ovien ulkopuolelta joka päivä, joten eivät onneksi ehdi jäädä haisemaan pitkäksi aikaa. No, itse asiassa yksi talon asukas tulikin tonkimaan kasaa jospa siellä olisi käyttökelpoisia tossuja, mutta en tiedä löysikö hän mitään. Heti tuli enemmän tilaa pieneen eteiseenkin, kun saimme ylimääräiset rojut pois tieltä. (Off the record, minusta on suorastaan ihanaa heittää pois rojua joita en ole käyttänyt aikoihin tai joista tiedän että en tule tarvitsemaan. Siinä on jotain terapeuttista. Tursuilevat kaapit ja täyteen ahdatut huoneet aiheuttavat lähinnä ahdistusta.)

Vielä on vaikea sanoa, mitä kaikkea tulee tapahtumaan kotona, mutta ainakin yksi on varmaa: kaikki makuuhuoneet tulevat saamaan uuden tapettikerroksen, ja värin valitsin minä :D Eilen (SU-ilta puoli 9 !!! oh well, this is Turkey) maalari/tapettimies tulee käymään ja tuo joitakin värimalleja mukanaan. Siinä rupattelivat vanhusten kanssa olkkarissa ja hörppivät teetä samalla kun pohtivat miten homma hoidettaisiin. Ensin halusin vaniljan värin, mutta se väri olisi sisältänyt tinneriä, joka olisi haissut kilometrien päähän viikkokaupalla. Joten väriä piti vaihtaa, ja valitsin Yeni fildişin (=elefantin hammas). Nyt vain toivon ettei väri ole liian kellertävä.... Joten tästä päivästä alkaen meillä on aikamoinen hulabaloo kotona, kun huoneet yksi kerrallaan saavat uuden värin. Saa nähdä millainen sotku on kun ovesta sisään astuu.. :)

1 kommentti:

  1. jes, ihan parasta kun saa vähän uutta aikaan! mä oon viikonlopun auttanut muutossa ja sit täällä omassa kämpässä on nyt meneillään suursiivous. kamaa roskiin vaan!

    VastaaPoista