.

.

7/31/2010

It's all about money

Kävimme tsekkaamassa Koşuyolun kuntosalia tässä yksi ilta, kun pojat olivat kotona samaan aikaan. Abi ja pikkuveli käyvät salilla muutaman kerran viikossa ja me olimme miettineet jäsenyyttä samalle salille O.n kanssa.



















Mutta ennen kuin pääsemme edes liikkelle, Elisan on otettava muutama kuva (O:n iphonella) meidän kauniista asuinalueestamme :) Tuon puun juurella on muuten tullut seistyä monet vesisade-aamut bussia odotellessa..













Kompleksimme market, asuinrakennuksessamme (10 askelta ulko-ovelta).

Kotikatua
Altunizade ei olekaan ihan mikään halpa kylä asua, Koşuyolun (yksi kalleimmista asuinalueista Istanbulissa, ja ehkä myös kauneimmista) ja Capitolin (kallis ostoskeskus) läheisyys varmasti on vaikuttanut Altunizaden asuntojen vuokriin. >1000 liiraa 2h+k asunnoista, vähintään. Hyvä puoli siinä on se, että rupusakkia ei asu, vain ainoastaan perheitä ja pariskuntia, joilla on astetta paksumpi lompakko. Myös joitakin julkkiksia, urheilijoita yms asuu Altunizadessa, heidän talonsa tunnistaa siitä, että sitä ympäröi korkean aidan lisäksi korkeat puut ja pensaat. Kuulin juttua, että jopa pääministerillä olisi toinen asunto jossain Altunizaden lähettyvillä..




















Kuntosali oli iso ja erittäin siisti. Alakerroksessa oli varsinainen punttisali (erittäin tilava) ja piste, josta sai proteiinipirtelöitä, kevyitä välipaloja ja jopa ruoka-annoksia. Juttelimme kauan "ruoka"pisteen työntekijän kanssa, joka näytti siltä että hän voisi syödä tusinan kanamunia, kasan voileipiä ja litran jugurttia aamupalaksi ja vetää lounaaksi 1,5 kilon pihvin. Ja silti olla nälkäinen. Kuntosali oli täynnä suurikokoisia miehiä pullistelemassa peilien edessä. Minä tunsin oloni lähinnä lässähtäneeksi siellä kaikkien niin energisten ihmisten seassa (juuri syöty illallinen aiheutti väsymystä) ja O. e oikein tuntenut kuuluvansa joukkoon, hän kun ei ole mikään massiivinen mies :)
Keskikerroksessa oli uima-allas ja poreallas sekä ilmeisesti myös sauna. Yläkerroksessa (harmitti kun en huomannut ottaa kuvaa sieltä) oli ainakin 20-30 juoksumattoa/kuntopyörää tai muuta vastaavaa laitetta (sellaisia orbitrek-tyylisiä kuntolaitteita), joilla puuskutti yksi jos toinenkin hikipantainen tapaus. Se vaikutti paljon miellyttävämmältä alueelta kuin painonnosto alakerran hikisten muskelimiesten seassa.
Abi ryhtyi kuntoilemaan ja me muut vain hengasimme taustalla ja rupattelimme. Toki kokeilin joitakin laitteita, toimivilta vaikuttivat. Pitkästä aikaa tuli kaipuu kuntosalille, varsinkin kun näki miten hyvännäköinen ja tilava se oli, mutta emme päässeet mihinkään lopputulokseen. Hinnat kun eivät ole mitään edullisia, kuntosaleista saa maksaa ja paljon. Tähän paikkaan he hyväksyivät vain vuoden jäsenyysmaksun ja se olisi enemmän kuin meikäläisen kuukausipalkka!! Joten me mietimme vielä.. :)

Ihan vain kuntosalimaksu ei tule olemaan kallista lystiä, jos sen maksaa erissä, mutta meillä on muutakin suunnitelmaa rahan suhteen. Budjetoinnista voin kertoa sitten vaikka seuraavassa blogissa, kun olemme tehneet perinpohjaisen selvityksen suunnitelmistamme :)

7/29/2010

Asunto-ajatuksia

Kun on kaikenlaisia asuntoja nahty sahibinden.comista yms muista lahteista, niin ei ole viela tullut sellaista 'tuo on meidan!' elamöintia. Kiire meilla ei ole omaan muuttaa, ja rahallisestikaan asiat eivat ole ollenkaan silla tolalla etta sellaista lahtisimme toteuttamaan. Jos saisin paattaa millainen asunto ja missa se olisi, niin joitakin tassa joitakin toivomuksia..

Upeat nakymat ikkunasta tai parvekkeelta, meren laheisyys plussaa. Ikkuna-nakymat Bosphorukselle olisi aıka huıppu :)
Parveke, joka ei ole kiinni vastapaisen naapuritalon parvekkeessa
Kauniit huonekalut, moderni yleisilme
Rauhallinen asuinalue
Hyvat liikenneyhteydet
Ja ei liian korkeaa vuokraa. (max 1000 liiraa)

Aikalailla mahdoton tehtava, mutta saahan sita aina haaveilla.. :D Jospa edes joskus löytaisi sellaisen kivan ja tilavan, jossa tayttyisi edes yksikin toiveista, niin kiitollinen olisin.

Paaasia kuitenkin, etta tallaiseen rupuluolaa emme paady.

7/25/2010

Kattia kanssa

Hiljaiseloa viikonloppuna, kuten lähes aina. Ei lähdetty rilluttelemaan, (viikko sitten kävimme Taksimissa parilla, mutta ei niitä bailabailoja jaksa joka viikonloppu) O.lla oli yövuorot, ja minä sain nukuttua reilut yöunet. On syöty hyvin, laiskoteltu, soiteltu pianoa, nukuttu, ja oltu vaan. Tekemättömyys sopii meille.

Söimme illallista eilen parvekkeella, kokonainen uunissa paistettu kala (en tiedä mitä kalaa oli mutta hyvin mieto ja hyvä maku) lisukkeiden kera. Siinä syödessämme näin yläkerran naapurin kanniskelevan tikkaita kompleksin takapihalla. Kummastelin että mihin hän haluaa kiivetä tähän aikaan illasta (klo 9) ja selitys selvisi, kun hiiviskelin parvekkeen päähän kurkkimaan takapihalle mitä siellä on meneillään..
Takapihalla mies oli asettanut tikapuut nojalle parvekettansa vasten, jotta pääsi punnertamaan takaisin kotiinsa. Hän oli unohtanut avaimet sisäpuolelle :) Sama temppu vain ei taitaisi toimia, jos asuisi yhtään kerrosta ylempänä. Kyseinen mies omistaa lintuja ja ne lentelevät siellä täällä takapihalla päivisin. Mietin yksi päivä palaako kaikki sirkuttajat kotiin yöllä, vai onnistuuko kompleksissa majailevat kissat napsimaan siivekkäitä iltapalaksi. Yläkerrasta muutenkin kuuluu kummallisia ääniä iltaisin, joten ei ihan normaalista tapauksesta voi olla kysymys..

Kalat syötyämme heitimme kalanpäät kissoille.














Ajattelin, että jos syötämme kissoja, joita kompleksissa notkuu joitakin muutamia, niin he eivät yritä tulla asuntoon sisälle, niin kuin on jo muutamia kertoja tapahtunut. Baba inhoaa kissoja, minäkään en niistä pahemmin välitä mutta pojat ja anne ovat eläinrakkaita ja mielellään kutsuvat kissoja ja heittelevät niille ruokaa. Joitakin iltoja sitten olin jo nukahtamaisillani, ovi oli raollaan auki ja näin kuinka kissan käpälä viuhtoi oven raossa tarkoituksena avata se ja tulla sisälle! Onneksi ne ovat sen verran säikkyjä otuksia, että kun yhtään liikahtaa, niin ne juoksevat jo pakoon. Ja yksi päivä kissa oli ehtinyt jo sisätiloihin; soitin pianoa olkkarissa kun näin harmaan katin kävelevän olkkarissa kuin kotonaan ja minut huomattuaan pakeni niin nopeasti että en enää kattia nähnyt. Mutta vaikka ne säikkyvät ihmisiä, niin silti uteliaisuus voittaa pelon ja ne pyrkivät sisälle - yleensä syynä on ruuan tuoksu. Tästä syystä tulevaisuudessa haluan asua pari kerrosta ylempänä, jotta ei tarvitse lukita ovia öisin kissojen "pelossa" :)

7/18/2010

Karga

Reissaattiin viime torstaina Kadıköyssä O.n kanssa optiikkoliikkeeseen, missiona löytää minulle sopivat piilolinssit. Myyjä oli hyvin ystävällinen ja tilasi minulle linssit, jotka kuitenkin ovat aivan eri merkkiset kuin mitä olen käyttänyt. Miinukset kun vaan ovat niin suuret, että valmiina ei (tietenkään) ollut yhtäkään pakkausta. (En totta puhuen edes olettanut että niin kävisi, jouduinhan Suomessakin tilaamaan linssit joka kerta Saksasta tai muualta kauempaa asti).














Kertoivat siellä linssien olevan saman tyyppiset kuin omani ja tilaus tulikin jo tänään kargopostina! (2 päivän päästä optiikkokäynnistä, huikean nopeaa!) Maksoin tosin jo puolen vuoden satsin (100TL), joten TOİVON että ne ovat hyvät. En ole vielä kokeillut silmiin, sillä - ylläri ylläri - unohdimme kysyä liikkeessä mikä hoitoneste kuuluu kyseisille linsseille. Nooh.. ehtiihän sitä kysyä, vaikka seuraavan kerran kun Kadıköyssä käymme.
Kauppiaille tyypilliseen tapaan he kyselivät mistä olin kotoisin ja toinen liikkeen työntekijä osasi englantia, tiesi missä Suomi sijaitsee kartalla ja selitti joskus jopa käyneensä Turussa. Turkkilaiset ovat puheliasta sakkia ja he tiedustelivat missä päin Istanbulia asumme yms, ihan kuin olisimme hyviäkin tuttavia keskenämme. Enpä muista Suomessa kauppiaiden kysyvän missä päin Helsinkiä tai edes Suomea asuin, jos jotain kävin ostamassa/tilaamassa. Small talk-kulttuuri on täällä hyvin hanskassa.
Kadıköy on tälläinen suloinen "pieni" keskittymä, joka toimii loistavan turistihoukuttimena ja samalla mukavana ympäristönä. Rafloja ja ostettavaa ja katseltavaa riittää, vanhoja ihania rakennuksia ympäriinsä ja elämänmeno hidasta ja rentoa.
Koska oli kuuma ja hikinen päivä ja olimme nälkäisiä ajattelimme käydä jossain yhdellä ja tilata vaikkapa ranskalaisia enimpään nälkään. Astelimme baariin nimeltä Karga (= varis), jossa on itse asiassa keittiö ja nälkäisinä päädyimme tilaamaan pihvit (minä tosin tilasin kanaa, mutta kun lautanen tuotiin nenän eteen, näin että siinä oli korppujauhoja tms. Tarjoilija oli todella pahoillaan asiasta, oli jo tuomassa uutta menua minulle uutta tilausta varten, mutta teimme vaihtokaupat O.n kanssa ruuista ja söimme toistemme sapuskat :).
Söimme terassilla, hyvin pienellä sellaisella, jota suureellisesti mainostettiin bahçena (puutarha).
No oli siellä muutama puunjuuri, ja kattona toimi rautalangasta väännetty väkerrys, jonka ympärillä kasvoi vihreää kasvillisuutta. Ruoka oli ihan O.K., sen jälkeen kun Pano:n herkkupihvejä söimme niin mikään ei ole enää maistunut miltään... ;) Suosittelen, lämpimästi, käymään Panossa syömässä :)

Viikonloput on otollista aikaa tehdä pikkusiivouksia, ja eilen pistin huoneemme järjestyksen uusiksi, avarammaksi ja helpommaksi kulkea. Lattia edelleen näyttää pahalta, maalitahroja siellä täällä, mutta rapsuttelin niitä pois jonkinlaisella taltalla. Nukumme pelkällä patjalla, sillä sänky oli muutenkin suorastaan lahoamispisteessä ja heitimme rungon kappaleet pihalle. Uusi parketti ja sänky ovat siis haaveissa ja ostoslistalla.

7/12/2010

Ütüledim

Rauhallinen viikonloppu takana, tuli soiteltua uusia biisejä ja nautiskelin katselemalla vanhoja hyviä tv-sarjoja youtubesta (kuten The Osbournes show tai Frasier :). Tuubi kun on pullollaan eri sarjojen episodeja. Youtube oli nimittäin pitkään blokattuna koko maassa, ja nyt taas pääsi vihdoinkin nautiskelemaan tv-sarjoista. En oikein ymmärrä mitä varten youtube on bannattujen nettisaittien listoilla ja miksi se sitten taas aina välillä avautuu käyttöön.. löytääkö valtion hallinto jotakin epäilyttävää kyseisestä sivustosta ja sitten aina välillä estää sen käytön? Mene ja tiedä, mutta ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun tuubiin ei pääse. Varsinkin silloin se harmittaa, kun tekisi mieli katsoa jotakin tv-sarjaa tms ja televisiosta tulevia en jaksa yrittää ymmärtää sen vertaa että pysyisin kärryillä. Lisäksi on myönnettävä että turkkilaiset tv-sarjat ovat oikeasti todella tylsiä ja muka-hauskoja. No okei, jos ymmärtäisin kieltä paremmin niin luultavasti löytäisin jotakin katseltavaa tv:stä. Niin ja löydettiinhän me toinen konsti päästä tuubiin - käyttämällä vtunnel.com sivua. Kätevää ja säästää meidät suuremmilta poruilta.

Silitin eilen pellavasekoitehousujani. En ollut silittänyt mitään vuosiin ja kun tuli ostettua pellavahousuja muutama, niin pakkohan ne oli silittää kun ei niitä oikein kehtaa ryppyisinä päällä pitää. En muistanutkaan kuinka ärsyttävää ja hikistä työtä silittäminen voi olla.. Kun pyysin silityslautaa ja rautaa käyttöön, O. oli hieman epäluuloinen siitä osaanko silittää. Baba katseli touhujani pitkään ja annea tapaamaan tullut työkaveri kehui taitojani. Siis herranjestas, kyseessä on vain vaatteiden silitys! Jokainen osaa silittää, jolla on kaksi kättä. Mutta he kai olettivat, että koska en kokkaa (anne&baba tekevät ruuan, luonnollisesti), en siivoa (muuten kuin pitämällä makuuhuoneemme kunnossa ja muuta pientä, suursiivouksia en tee ellei pyydetä jolloin tietysti autan) en pese pyykkiä (baba hoitaa sen ja lajittelee pyykit värien mukaan, joten paljonko minulla olisikaan siihen sanottavaa) niin kuinka kummassa sitten osaan silittää..? Vastaus: Osaan kaikkea muutakin vaadittavaa, mutta sitä ei täällä minulta vaadita. Skandinaavinen kasvatusmetodi toimii niin, että lapset tekevät omat osuutensa kotitöistä, oppien siinä samalla omaa tulevaisuuttaan varten kun kotoa pois muuttavat. Ettei tarvitse kulkea paskaisissa ja rähjäisissä kuteissa ja syödä kylmää saarioisen pitsaa. Ei toimita niin kuin Turkissa, jossa lähinnä tytöt auttavat kotitöissä, poikia passataan ja paapotaan, ja vanhemmat tekevät lähes kaiken aikuisille lapsilleenkin. Eivätkä vanhemmat näe toimissaan mitään vikaa/ihmeellistä. Aikuiset miehet kotona siten saavat nauttia passauksesta..
*nimim. Nähty on.* :)

P.S. Aloitimme sitten lattiarempan makuuhuoneessamme tänään, kun töistä kotiuduin. O. oli jo aloittanut aikaisemmin päivällä imuroimalla ja avaamalla sängyn auki, jotta päästäisiin eroon kokolattiamatosta. En ikinä halua sellaista, enkä koskaan kenellekään suosittele sitä. Lattia sen alla on tavallisen ruskea parketti, kulunut ja valkoisen läikikäs sellainen, sillä se on täynnä maalitahroja. Reilu tunti sitten aloitimme urakan ja vielä on lattia mopattava pariin kertaan, sillä huone on tomua ja pölyä täynnä. Sitten tavarat takaisin sisälle ja sängyn paikkaa mietitään uudelleen, sillä toivelistalla heti pianon jälkeen meillä oli uusi sänky :) Saa nähdä mitä tästäkin hetken mielijohteesta oikein tulee.. :)

7/06/2010

Butterfly hunter

Baballa on jälleen kasvatuspuuhat meneillään parvekkeella. Tällä kertaa kurkkuja ja vihreitä paprikoita. Toivottavasti sato on tuottoisampaa kuin viime vuonna, jolloin kovalla työllä kasvatetut tomaatit jäivät nysiksi.



















Parvekkeen ruusut näyttävät aika hyviltä, vaikka ne tuovat jatkuvasti pörriäisiä sisälle, joita pitää sitten jatkuvasti lätkiä pitkin seiniä.



















Täällä on valtavasti perhosia, joka paikassa. Ne eivät ainostaan pyöri pihalla vaan tulevat sisälle aina kun on mahdollisuus. Ne ovat joko vaaleanruskeita tai todella tummia. Kammottavia. Minä niin inhoan ja kammoan kaikenmaailman siivekkäitä otuksia, jotka lentelevät ja pörräävät joka puolella taloa, en tiedä miksi mutta minusta on tullut täysin perhosten (ja muidenkin suurikokoisten ötököiden) vihaaja viime vuosien aikana. Ja erityisesti minua kammottaa ne isot hyönteiset, sellaiset nyrkinkokoiset jotka vaapottavat pitkin katonrajaa mutta eivät tee ihmisille mitään. Silti, en voi tappaa niitä, sillä jo niiden lähellä oleskelu on suorastaan inhottavaa. Kuten en myöskään pysty tappamaan isokokoisia ampiaisia tai paarmoja, juoksen mieluummin karkuun.

Mutta erityisesti nämä perhoset.. huuh. Ne vain ovat niin ä l l ö t t ä v i ä. Joten olenkin kiljunut O:n aina hätiin kun huomaan lamaantuneena seisovani keskellä makuuhuonetta ja ikkunaa vasten räpiköi lauma perhosia, tai edes yksi. Ja jos ei ikkunassa niin sitten ympäriinsä huoneessa, kuin niillä olisi viimeinenkin järjenhiven kadonnut. Ja O. tulee, huvittuneena minun ahdinkoani matkien, ottaa sanomalehden ja joko ruttaa ötökät liiskaksi tai sitten hätistää ne ulos parvekkeelle. Ja sitten taas naljailee minun kustannuksellani. Mutta hän tekee työnsä kun pyydän (käsken). My hero.

7/03/2010

Oodi musiikille.















Viikonloppuharrastuksia.














Ollaan tänään soiteltu kaikenlaisia biisejä, O. lähinnä teki harjoituksia ja yritti tosissaan opetella Lestat-biisiä "Interview with vampire" leffasta.. Suuret ovat suunnitelmat :) Tajusin myös, että hänelle on melkeinpä turha opettaa nuotteja, sillä hän oppii paremmin kuulomuistilta. Minä taas tarvitsen nuotit oppiakseni. Mutta ken tietää, ehkä joku päivä luon oman Rapsodian ;) Baba on lauleskellut koko päivän kotitöitä puuhaillessaan ja pikkuveli näppäili kitarallaan ulkomuistista joitakin biisejä. Rummut tästä vielä puuttuisi, mutta onneksi kukaan ei ole kiinnostunut lyömäsoittimista.














Kompleksimme takapiha kukkii. Puutarhurit pitävät hyvää huolta asetuksista, tänäänkin ikkunan takana käyskenteli työntekijä puutarhaletkun käsissä.



















Syntyyköhän tuosta orvosta ruususta joskus pensas vai jääkö se siihen kököttämään koko kesäksi yksisteen..?

Seurataan tässä samalla abin kanssa Portugali-Espanja jalkapallomatsia ja katsellaan Jurassic Park I:tä turkiksi dubattuna :) Loppuun pienimuotoinen kunnoitus ja ehkä yksi mielettömimmistä runoista joita Tabermann on kirjoittanut (ei, en ole fani, en ikinä tule olemaankaan, mutta ihan jokainen runoilija ei vastaavaan pysty):

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi

Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi

Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

- Tommy Tabermann