.

.

6/28/2010

Älkää kysykö miksi.. ;)

Noniin koe ohi, en muista mitään, ja hyvä niin. Karmeat kolme ja puoli tuntia takanapäin, kirjoitin kuin viimeinen päivä elämässä olisi ollut kyseessä ja laskin laskuja kunnes pää tuntui halkeavan. Ja siltikin jouduin heittämään puoliin veikkaukset, sillä aika ei antanut periksi..
Koe järjestettiin UBM plaza-rakennuksessa, Fulyassa (Şişli). Ennen koetta (oltiin aika paljon etuajassa) kulutettiin aikaa ympäröivällä seudulla ja kurkittiin läheisen huonekaluliikkeen sisälle. Kokeen aikana O. odotteli aikaa kuluttaen ympäriinsä pyörien kuin kunnon poikaystävä konsanaan.






































Huonekaluliike oli aika kallis, mutta ihan mielenkiinnosta tykkäämme katsella ja arvioida omia näkemyksiämme, onhan niistä huonekaluista joskus oltava edes suht. yksimielisiä, kun niiden hankinta on tärkeää.. :)
Matkasimme takaisin kotikulmille taksin, lautan ja dolmuksen kyydeissä.
Güle güle Beşiktaş, Euroopan puoli.
Hoş geldin Aasian puoli, Üsküdar.
Menimme syömään ja sen jälkeen suuntasimme Koşuyoluun, jossa on eräs ihana pikkuinen musiikkikauppa. Olimme jo reilut puoli vuotta miettineet erästä isoa ostosta, josta varsinkin O. oli haaveillut suunnilleen koko elämänsä ajan. Ja minä mietin sitä siksi, että olisihan se vanha harrastus ihan hauskaa kaivaa uudelleen muistista käytäntöön.. Ja niin me sitten teimme. :)

Me ostimme pianon!!!!!! :D

Hintaa oli 4000 euroa josta saimme vielä muutaman satasen alennusta. Kävimme hyvin, hyvin pitkän ja perinpohjaisen tuokion kaupassa laskien palkasta paljonko jää jäljelle kotiin annettavien kustannuksien ja muiden välttämättömyyksien jälkeen joka kuukausi takaisinmaksettavaa ostoksesta. Mietimme todella pitkään eri vaihtoehtoja ja tulimme tulokseen, että kävimme pankissa nostamasta tililtäni vaadittavat rahat, joista O. luonnollisesti maksaa puolet takaisin, takaisinmaksuina, joka kuukausi tietty summa tililleni, ja vuodessa olisimme suorittaneet tämän "takaisinmaksun". Me varmasti kuulostamme hulluilta, hommatessamme pianon, joka ei ollut mikään halpa hankinta meidän säästöillämme ja palkoillamme, mutta toisaalta ei mikään piano kovin halpa olekaan.. Monta kuukautta pitää nyt vain säästää rahaa, tulihan tässä jo puolen vuoden aikana oltua kahdesti lomalla, lukemattomia kertoja ravintolassa, elokuvissa yms muita hassutuksia ja paaaaljon ostoksia, hankintoja, vaatteita, kaikkea. Ja nyt sitten säästämään, jotta pianon lisäksi voimme joskus ostaa jotain muutakin, kuten vaikka niitä tarpeellisia huonekaluja sitten joskus kun omaan kämppään muutamme. Niin, niille haaveille saa nyt heittää hyvästi ensi vuoteen asti, sillä palkastamme ei ole tarpeeksi maksamaan vuokraa, laskuja ja pianoa ja säästämään rahaa ja elämään. Life is expensive, they say.. Mutta ei se kuitenkaan haittaa, niin kauan kun on murkina valmis kun kotiin tulee, niin elämä on aika hyvin mallillaan ;)

Nyt vain odottelemme kotona uuden huonekalujärjestelyjen keskellä pianon tuloa.. sanoivat että tulevat ihan kohta :)

4 kommenttia:

  1. enpä olisi heti arvannut että pianon ostitte... mutta onpahan ainakin hieno piano :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis piano.ONNEA sille.
    Ja pidetaan peukut pystyssa,etta kokeet menivat hyvin.

    VastaaPoista
  3. Se on erittäin kaunis piano, valkoinen oli juuri meidän suosikkiväri sille. Kauan siihen meni että se saatiin hankittua, ja onhan nyt sitten piano - kun joskus muutamme yhteiseen asuntoon, niin ei tule tekemisen puutetta kun on piano hankittu :)

    VastaaPoista
  4. Piano on hyvä sijoitus! Juuri sopiva niin elämän ylä- kuin alamäkiinkin :-) Itse sain vanhemmiltani pitkällisen tinkauksen tuloksena ihanan, rakkaan pianoni 12-vuotis lahjakseni. Minulle tärkein ominaisuus soinnin lisäksi oli juuri nuo jalat. Mikä lie päähän piintymä, mutta ne oli oltava!

    Onnea hurmaavan pianon onnellisille omistajille!

    VastaaPoista