.

.

5/15/2010

Työn iloa ja rahan menoa.

Tänään O. kävi työhaastattelussa aikaisin aamusta ja tuloksena on uusi työpaikka muutaman viikon päästä. Kyseessä on parempi, isompi ja paremmin palkattu työpaikka kuin nykyinen. Täällä työpaikkoja vaihdetaan helpommin parempaan, kuin että jäädään samaan vanhaan kököttämään paremmasta haaveilemaan. Tai jos se ei ole turkkilaisten geeneissä, niin sitten vain tässä perheessä. Abikin sai uuden työpaikan muutama viikko sitten ja tuloksena on korkeampi titteli ja parempi palkka. Pikkuveli ei vaihda nykyistään, vaikka ei niin kovasti työstään nauti, sillä hän aloittaa armeijan heti kesän jälkeen. O:n työpaikan saannissa huonona puolena tosin on se, että nyt hän ei ainakaan voi viettää kesälomaa, tai ehkä mitään lomaa tänä vuonna. Tosin emme olleet mitään suunnitellutkaan kesäksi. Hän kuitenkin päätti pitää kesäkuun ensimmäisellä viikolla lyhyen vapaan, jotta voi rentoutua ennen uutta työtä. Saattaapi olla, että yritän puhua itselleni samoihin aikoihin myös pari vapaapäivää pomolta, jos vaikka onnistuisi.. :)

Minä sen sijaan en ole vaihtamassa mihinkään, mutta koska aina sitä jotain uutta tahtoo itselleen, niin pitihän sitä piipahtaa hieman vaatekaupoilla ;) Vaikkei mitään elintärkeää tarvetta olekaan, niin nyt kun kesä tulee on kivempi saada edes muutamat housut, ja avokkaat. Ja niitten avokkaitten metsästys olikin totista totta, siinä meni 1,5 tuntia, ennen kuin löytyi mieleiset ja jalkoihin sopivat. Hinta oli (30 % alennuksen jälkeen) 124 liiraa. (no okei, tuo on jo aika paljon, mutta hyvälaatuiset maksaa aina).










Mangosta löysin parit housut, jotka jostain kumman syystä istuvat muodoilleni täydellisesti, jättäen tarpeeksi pituutta ettei lahkeet roiku nilkoissa. Ruudulliset puuvillaa, vaaleat pellava-puuvilla sekoitusta (mietin kaupassa pitkään, että mikä olikaan pellava englanniksi, kunnes muistin: linen :). Hinta yhteensä 90 liiraa.

Ja Watsonista löytyi voiteita ja meikkejä. Watsons on mukava kauppa, josta saa näppärästi ihonhoito-tuotteita, meikkejä, hiusvärejä yms yms kaikkea tarpeellista. Myyjät ovat myös innokkaasti levittämässä testereitä käsiin, ja tuovat nokan eteen milloin mitäkin putelia. Olen kysynyt ainakin kolme kertaa heiltä, puhuvatko he englantia, ja joka kerta on ollut kova pään pudistus. Mutta silti he jatkavat mainostusta ja yrittävät tarjota apua. Pyysin kerran puuteria ostaessani hyvin selkeästi elekieltä käyttäen myyjää näyttämään minulle minun ihonvärille sopivaa puuteria. Osoitin poskeani, puutereita ja kysyin mikä niistä on hyvä minulle. Kysyin turkiksi. Myyjä hymyili ja osoitti hintoja. Yritin samaa temppua uudestaan ja hän törkkäsi sormenkyntensä uudestaan hintalapun kohdalle. Hymyilin takaisin, kiitin avusta ja otin sen puuterin, jonka olin jo päättänyt joka tapauksessa ostaa. Hyvää palvelua on toisinaan vaikea saada.. :)


1 kommentti:

  1. noniin, kiitos havainnollistavista kuvista :) kivat on kengät!

    VastaaPoista