.

.

5/23/2010

Talo täynnä yaramazlar..

3 veljestä samassa huuhollissa aiheuttaa helposti konflikteja, leikkimielisiä kinasteluja, mittelöintiä ja nahinaa. Ja kun he kaikki ovat yhdessä, samassa huoneessa, niin meteli on välillä sietämätön. Joskus tungen nokkani heidän juttuihinsa, "kerron omat mielipiteeni asiasta" ja niin soppa on syntynyt :) Jos yksi ostaa jotain herkkua, niin 2 on perässä ottamassa oman osuutensa. Jos joku ostaa uusia vaatteita, niin kuin abi tuossa taannoin toi kaupasta mukanaan varmaan viisi paria farkkuja ja t-paitoja, niin eikö nuo kaksi pienempää veljestä käyttäneet kyseisiä vaatteita kuin omiaan. Jos joku heistä on suihkussa, niin joku toinen on lähes potkimassa ovea sisään koska on mukamas kiire.. Joskus tulen kotiin ja pikkuveli esittää nokkelaa ja kysyy olohuoneen oviaukolla "who are you", ikäänkuin ei tunnistaisi. Vastaan takaisin "your worst nightmare." :) Abi tulee aina joskus ilkikurillisesti painamaan läppärini kantta kiinni kun olen käyttämässä sitä ja siitä hyvästä yleensä hieron hänen kaljuuntuvaa päänahkaansa ja kehun kaunista kaljua. Mikä tietysti taas johtaa johonkin muuhun kevyeen solvaukseen jne..

Tänään taas tuli todistettua heidän yhteen pelaamisensa todisteet.. Abi tuli kotiin uunituoreen kännykän kanssa, ostettu Turkcellin liikkeestä. Pakettimaksua 60 liiraa/kk, nettiyhteys mukana. Kun näytin kännykkää juuri töistä tulleelle O:lle, niin hän kailotti olohuoneeseen että abi taitaa olla vain kateellinen kahdelle pikkuveljelleen, jotka omistavat i-phonet, abilla kun ei ollut sellaista "luksusta". Minusta taas 600-800 liiraa kännykästä, i-phonesta, oli se sitten kuinka erinomainen tahansa, ON liikaa. Mutta pojat ovat poikia.. Täällä käytiin kovaa kädenvääntöä siitä, kannattaako ostaa i-phone vai Blueberry, minä tietysti näppäränä mainostin Nokiaa. Baba yritti ymmärtää jotakin nykyajan puhelinteknologiasta, joka tietysti kirvoitti kehut hänen surkeasta teknologian tajustaan. Baba osaa kuitenkin myös purevan tekstin ja antoi takaisin sarkastiset huomionsa. Huoh. Kun väittely puhelimista oli ohitse, oli seuraavaksi vuorossa tv:n standup komiikkaa, ja volyymit taivaissa. Minulla oli meneillään leffan katselu läppärillä, mutta se sitten jäi väliin, kun en jaksanut kilpailla äänenkäytön kanssa.

Koko perhe koossa siis, sunnuntai-ilta parhaimmillaan. Ja minä mietin, että miksi ihmeessä joskus lapsena toivoin isoveljeä, tai edes suurinpiirtein oman ikäistäni veljeä? Onhan sellaisia ihan kiva saada, näin myöhemmällä iällä, mutta ei heistä kyllä voi muuta sanoa kuin että pojat ovat poikia..

Pst. Anne teki uuden satsin suklaabrownieita :) Ja illalliseksi oli yaprak dolmaseja mmm :)

5 kommenttia:

  1. :D Niin, mitenkäs se menikään: Varo mitä toivot...! ;)

    VastaaPoista
  2. Susanna: no aina ei saa mita haluaa ja sitten kun saa niin sitten saa viela enemman ku halusikaan :D
    Satsuma: yaprak dolması = viininlehtikaaryle, jonka sisalla on riisia ja mausteita. maustamattoman jugurtin kans aika buenoja ;)

    VastaaPoista
  3. Turkkilaisesta perheesta kylla aanta lahtee hiukkasen erilailla,mita Suomalaisesta.
    Tuota en minakaan taalla tajua,etta vaikka rahat olisivat kuşnka hakusessa,niin kannykka pitaa olla viimeisen paalle hieno ja kallis.
    Televisio avataan aamulla,ja suljetaan,kun mennaan nukkumaan.Ja normaalisti siina on aani kovalla,vaikka kukaan ei katsoisikaan.Meilla mieskin on jo oppinut,ettei television tarvitse "huutaa".
    Muttai kaikenkaikkiaan ihan mukavia juttuja.sinulla siella.

    VastaaPoista
  4. Jep, meteliä piisaa, aina silloin kun hep beraber, eli koko perhe kotona. Viikonloput on ihanan hiljaisia kun miehet ovat vuorotöissään ja baban kanssa kotona köllitään sohvilla :) Mutta lähtökohtaisesti olen siinä mielessä "siunattu", että meteli ei haittaa/vaivaa, meidän perheessäkin osattiin äänenkäytön jalo taito. :)

    VastaaPoista