.

.

4/23/2010

Pitkä viikonloppu

23. huhtikuuta (turkiksi 23 Nisan) on täällä valtakunnallinen vapaapäivä, toisin sanoen Lastenpäivä. Meille se tarkoittaa vapaata :) (valitettavasti ei hotellityöntekijöille, tai muillekaan palvelutyössä työskenteleville, vuorotyöläisille yms..) Pikkuveli lähtee tänään vielä iltavuoroon, O. päätti tehdä 12-tuntisen yövuoron jatkeeksi vielä jäljellä olevat aamuvuoron tunnit (tarkoittaa enemmän aikaa yhdessä :) ja no, abi sai tänä vuonna tämän päivän vapaaksi, kuten myös tulevan sunnuntain. Tosin tänään tuntuu ihan perjantailta, kun tiesi vapaan tulevan jo alkuviikosta. Tämä Lastenpäivä ei ole pelkästään Turkin oma bayram (juhla), vaan muutamat muutkin maat viettävät tätä. Turkissa on muitakin Bayrameita, ensi kuussa on "Vappu", ihan kuin Suomessakin, 1.5. (osuu tosin lauantaille). 19.5 on myös vapaa. Muita Bayrameita on 30.8, 8.-11.9., 28.-29.10., ja 15.-21.11. Niin pitkälle en ole perehtynyt, että mistä näissä Bayrameissa on kysymys, mutta minulle ne passaa.. ;)

Ihan mukavaa saada tämä pitkä viikonloppu juuri nyt, kevätlenssu alkaa hiipua mutta se on vienyt kyllä meikäläisestä potkut ja pohjat.. Maha on ollut sekaisin jo vajaan viikon ja epäilen, että vaikka mentaalisesti olen sopeutunut tähän elämäntapaan, niin kroppa tulee vielä jälkijunassa. Epäilen vahvasti ruokapuolta, maha kun on aina ollut äärettömän herkkä kaikelle uudelle ja epärytmiselle syömiselle. Pitänee ottaa rauhallisesti. Mietin että jos jättäisi vähäksi aikaa ylettömän hiilareiden puputtamisen, vähentäisi riisin ja perunan syöntiä, keskittyisi enemmän kasviksiin ja hedelmiin, vähentäisi maitotuotteidenkin syöntiä. Leivän syöntiä on helppoa vähentää, se kun ei ole maistunut enää miltään sitten vuoden 2002 joulukuun, kun keliakia todettiin.

Jos kokeilisi karppausta? Se olisi itse asiassa helppoa toteuttaa, täällä kun käytetään paljon vihanneksia ja kasviksia ruuissa, öljyä, ja lihaa. Viljoista tehtyjä ruokia ja jälkiruokia kun en voi joka tapauksessa syödä ja omaa leipää on vain kahdenlaista (mitä olen tähän asti nähnyt ja maistanut). Tietysti voin alkaa leipomaan omaa leipää, mutta kun ajattelee että siihen lisää hiivaa, niin sehän se vasta mahan palloksi pönkittääkin.. Tuli ostettua yhtä sun toista teelajiakin flunssan aikana, Rezene oli viimeisin ostos. Rezene = fennel (eng.) = fenkoli. Tuoksu on huumaava! Ja se maistuu erittäin voimakkaalle. Se jopa tuntui auttavan vatsan väänteisiin. Ostin myös ihan tavallista vihreää teetä, pitää alkaa juomaan sitä aamuisin, sillä se kuului vakiovarusteisiin monen vuoden ajan joka päivä. Ja täällä kun ruokatottumukset menivät uusiksi, niin ei ihme että olotilakin on ollut - krhmm - vaihteleva. Mutta kun se ruoka on niin hyvää... :)

P.S. Mummo on vieläkin täällä! Ja nyt minun nimi on muuttunut Meli-Meliksi!

4 kommenttia:

  1. Mukavaa lastenpaivaa İstanbuliin.
    Seuraava juhla (epaviralline) on 6 toukokuuta (altı mayıs).Se on piknikbayram.Kesan avajaisjuhla.Eri puolilla Turkkia nakyy eri tavoin.Taalla Antalyassa sita juurikaan ei erota normaalista paivasta.Puistoissa kylla nakee ihmisia piknikilla.Mutta esim.Fethiyessa lahes kaikki viettavat 6.5 olemalla piknikilla.Kaikki,jotka töiltaan paasevat.
    Opit varmaan nama juhlapaivat aina sita mukaa,kun ne elamaasi tulevat.

    VastaaPoista
  2. Piti sanomani,etta seuraava juhla vapun jalkeen on tuo piknikbayram.

    VastaaPoista
  3. Hyvää Bayramia! Aikoinani muuttaessani Turkkiin oli minulla elopainoa noin 20kg enemmin kuin nykyisin, en missään vaiheessa laihduttanut tietoisesti mutta totuttuani paikalliseen ruokavalioon se sopi minulle paremmin kuin mikään muu aiemmin, olen edelleen syöppö ja rakastan ruokaa mutta paino on pysynyt hallinnassa tässä maassa. Pidemmät visiitit Suomessa ja aiemmin työn vuoksi Aasiassa saivat heti vatsan turvoksiin ja kotiintuliaisina jokunen lisäkilo. Täällä olen oppinut pois kermakastikkeista, siitä ettei lihan kanssa tarvitse aina olla kastiketta, perunaa tai riisiä vaan salaattia, kalaa tulee syötyä paljon kun se on kalasesonkina edullista ja tuoretta ( ja mies tekee sen joten säästyy ruuan tekemiseltä :) Rakastan myös turkkilaisia keittoja ja toisinaan kun olen itsekseni elelen niillä komeasti monta päivää. Täällä vihannekset ovat niin mahtavia että liharuokaa ei useinkaan edes tee mieli. Terveiset sinulle Ankarasta ja bayrameista mun lemppari on täällä seker bayram karkkien takia :)

    VastaaPoista
  4. Terveiset Istanbulista.. Edelleen täällä :) Teen postauksen koko tarinasta vähän myöhemmin, kunhan Saudi auringon alle kotiudun.

    Mutta tuosta karppauksesta.. En ole aiheeseen niin kovin perusteellisesti perehtynyt. Suomalaisen kollegan kanssa vaan päätettiin ehkä reilu kuukausi sitten, että nyt saa tämä yletön mässääminen loppua ja hän suositti tuota tapaa. En saudeissa ole koskaan leivästä tykännytkään, sillä siellä siihen jopa lisätään sokeria.. joten ei kovin houkuta. Riisin ystäväkään kun en ole (ja sitäkin paikalliset syö ja AINA) niin ei ole ollut vaikeaa. Lähinnä kalaa, salaatteja, höyrytettyjä kasviksia. Totta kai myös meseä, mutabelia ja muita ihania herkkuja.. myös niin kovin terveellisiä öljyjen vuoksi. Paino on tippunut muutamia kiloja ihan huomaamatta! Mutta annas kun aloitin tämän loman ja söin ensimmäiset palat leipää pitkästä aikaa!! Voi sitä vatsan väännettä ja ilman määrää :( Paluu tähän leivättömään ja perunattomaan/riisittömään maailmaan tapahtuu välittömästi, kun kone laskeutuu aavikkomaahan :)

    VastaaPoista