.

.

4/25/2010

Synttärit

Vietettiin eilen meikäläisen synttäreitä :) Liput liehuvat täällä vieläkin ihmisten ikkunoissa ja parvekkeilla bayramin johdosta. Ilma oli mitä mainion, +20 päiväsaikaan. Lähdettiin iltapäivällä O:n kanssa heitteleen koreja kompleksin omalle kentälle, jota valitettavasti käytetään myös osittain parkkipaikkana. Osuimme yhteen kiiltävänhopeiseen ooppeliin varmaan kymmenen kertaa likaisella pallollamme.. :D Hikoilimme reilun tunnin ja minä yritin opetella oikeaoppista heittotapaa varmaan 500 kertaa, loppua kohden se tuntuikin jo löytyvän. O. kun on aiemmin pelannut koripalloa vuosikausia joukkuetasolla, niin hän oli hyvä opettamaan erilaisia tekniikoita ja harjoituksia. (Käsivarren ja selän lihakset löytyivät ihan uudella tavalla, aamulla oli vaikea kammeta itseään ylös sängystä..)

Sain myös lahjan.
Kaunis pakkaus ja kivannäköinen kassi. (epäilykset heräsivät)

Kivannäköinen boksi. (hyvä säilytystä varten)

Okei, epäilykset olivat kellossa, mutta kyllä minulle rannerengaskin käy. Varsinkin kun se on hopeinen ja hyvin yksinkertainen. :)

Lähdettiin illansuussa Taksimiin syömään, mutta käytiin ensin hieman shoppailemassa vaatteita. Minä löysin yhden ainokaisen t-paidan, kun taas O. löysi koko vaatekerraston; takin, t-paitoja, housut ja tossut. Vaikka päivällä oli lämmin, niin iltaa kohden sai laittaa taas takkia päälle, ja minä vielä kevyen kaulahuivin kanssa ettei tarvitse ensi viikkoa taas köhiä. Istiklal caddesi (Taksimin pääkatu) oli taas kerran kuhinaa täynnä. Itse asiassa kun pääsimme aukiolle, niin siellä oli vastassa n. 200 poliisia osittain rynnäkkövarustein ja me epäilimme, että Beşiktaşin jalkapallo-matsilla olisi osuutta asiaan - kerran nimittäin olemme sattuneet Taksimissa paikalle kun kyseinen joukkue voitti ja se ihmismäärä ja huuto ja meteli olivat käsittämättömät..! Mutta ei. Poliisit ja jopa kameramiehet olivat paikalla, koska PKK:n (terroristiryhmä) piireistä politiikkaan putkahtanut tyyppi oli pitämässä puhetta ja ihmisten möykkä ja huuto osoitti sen, että he eivät taida kyseisestä miehestä pitää tippaakaan.. Oh well, me ohitimme möykkääjät ja vietimme mukavan illan - kaukana aukion vihamielisestä tunnelmasta.

Käytiin syömässä Taksimissa yhdessä lempi-
ravintoloistamme, Nevizaden (pikkuisen sivukadun nimi) Şahika-ravintolassa. Ihan ensimmäistä kertaa kun tulin Istanbuliin lomalle, kävimme samassa paikassa syömässä kolme kertaa viikon sisällä, ruuan vuoksi. Annokset eivät tosin näytä tulevan karppaajan malliannokselta, heh, mutta nuo pihviateriat ovat aivan taivaallisia. Ja alkuruuaksi otamme aina juustolla kuorrutetun ruukun, jossa on sieniä (mantar), lihaa (et), paprikaa (biber) ja ilmeisesti myös kurpitsaa (kabak). Koko komeus alkupaloineen, viineineen ja pääruokineen maksoi muuten 80 liiraa (40 euroa). Ei paha.

O:n asukokonaisuus, näin reteesti lähti tänä aamuna töihin. Heti uudet vaatteet päälle, vaikka minä totesin että vaikka nyt aamulla ja päivällä olisi kuinka lämmintä tahansa, niin iltaa kohden palelet. Saçmalama, höpöhöpö-puhetta kuulemma. Illalla näemme, kumpi oli oikeassa :)









4/23/2010

Pitkä viikonloppu

23. huhtikuuta (turkiksi 23 Nisan) on täällä valtakunnallinen vapaapäivä, toisin sanoen Lastenpäivä. Meille se tarkoittaa vapaata :) (valitettavasti ei hotellityöntekijöille, tai muillekaan palvelutyössä työskenteleville, vuorotyöläisille yms..) Pikkuveli lähtee tänään vielä iltavuoroon, O. päätti tehdä 12-tuntisen yövuoron jatkeeksi vielä jäljellä olevat aamuvuoron tunnit (tarkoittaa enemmän aikaa yhdessä :) ja no, abi sai tänä vuonna tämän päivän vapaaksi, kuten myös tulevan sunnuntain. Tosin tänään tuntuu ihan perjantailta, kun tiesi vapaan tulevan jo alkuviikosta. Tämä Lastenpäivä ei ole pelkästään Turkin oma bayram (juhla), vaan muutamat muutkin maat viettävät tätä. Turkissa on muitakin Bayrameita, ensi kuussa on "Vappu", ihan kuin Suomessakin, 1.5. (osuu tosin lauantaille). 19.5 on myös vapaa. Muita Bayrameita on 30.8, 8.-11.9., 28.-29.10., ja 15.-21.11. Niin pitkälle en ole perehtynyt, että mistä näissä Bayrameissa on kysymys, mutta minulle ne passaa.. ;)

Ihan mukavaa saada tämä pitkä viikonloppu juuri nyt, kevätlenssu alkaa hiipua mutta se on vienyt kyllä meikäläisestä potkut ja pohjat.. Maha on ollut sekaisin jo vajaan viikon ja epäilen, että vaikka mentaalisesti olen sopeutunut tähän elämäntapaan, niin kroppa tulee vielä jälkijunassa. Epäilen vahvasti ruokapuolta, maha kun on aina ollut äärettömän herkkä kaikelle uudelle ja epärytmiselle syömiselle. Pitänee ottaa rauhallisesti. Mietin että jos jättäisi vähäksi aikaa ylettömän hiilareiden puputtamisen, vähentäisi riisin ja perunan syöntiä, keskittyisi enemmän kasviksiin ja hedelmiin, vähentäisi maitotuotteidenkin syöntiä. Leivän syöntiä on helppoa vähentää, se kun ei ole maistunut enää miltään sitten vuoden 2002 joulukuun, kun keliakia todettiin.

Jos kokeilisi karppausta? Se olisi itse asiassa helppoa toteuttaa, täällä kun käytetään paljon vihanneksia ja kasviksia ruuissa, öljyä, ja lihaa. Viljoista tehtyjä ruokia ja jälkiruokia kun en voi joka tapauksessa syödä ja omaa leipää on vain kahdenlaista (mitä olen tähän asti nähnyt ja maistanut). Tietysti voin alkaa leipomaan omaa leipää, mutta kun ajattelee että siihen lisää hiivaa, niin sehän se vasta mahan palloksi pönkittääkin.. Tuli ostettua yhtä sun toista teelajiakin flunssan aikana, Rezene oli viimeisin ostos. Rezene = fennel (eng.) = fenkoli. Tuoksu on huumaava! Ja se maistuu erittäin voimakkaalle. Se jopa tuntui auttavan vatsan väänteisiin. Ostin myös ihan tavallista vihreää teetä, pitää alkaa juomaan sitä aamuisin, sillä se kuului vakiovarusteisiin monen vuoden ajan joka päivä. Ja täällä kun ruokatottumukset menivät uusiksi, niin ei ihme että olotilakin on ollut - krhmm - vaihteleva. Mutta kun se ruoka on niin hyvää... :)

P.S. Mummo on vieläkin täällä! Ja nyt minun nimi on muuttunut Meli-Meliksi!

4/20/2010

Viisuhuumaa

Kaikki tän vuoden viisut kuunneltu läpi, vihdoinkin. Tänään kehittelin siihen aikaa, heti hiustenvärjäyksen jälkeen. (tein muuten elämäni ekaa kertaa allergiatestin, vaikka kyseessä onkin Schwarzkopfin tuote, eikä mikään epämääräinen paikallinen puteli)

Asiaan. Seuraavassa mun Top10 (random järjestyksessä):

Azerbaidzan: Safura - Drip-Drop
Bulgaria: Miro - Angel Si Ti
Kroatia: Feminnem - Lako je sve
Irlanti: Niamh Kavanagh - It's for you
Viro: Malcolm Lincoln - Siren
Liettua: Inculto - Eastern European Funk
B-H: Vukasin Brajic - Lightning and thunder
Romania: Paula Seling&Ovi - Playing with fire
Georgia: Sopho Nizharadze - Shine
Turkki: ManGa - We could be the same

Järjetön määrä balladeja, taas kerran, tänäkin vuonna. Mun listassa balladeina Azerit, Kroatia, Irlanti ja Georgia. Nopeena tulevana clubihittibiisinä Bulgaria. Hieman poikkeavina, hupaisina biiseinä Viro ja Liettua. "Hyvänmielenbiisinä" Romania. Ja mukana tietysti on aina pari rokimpaa pätkää, tänä vuonna siis B-H ja Turkki. (B-H ei petä koskaan, vuodesta toiseen loistavia biisejä ;)

En sen sijaan tajua, miksi Saksaa on veikattu voittajaksi (!?!?!?!?) sehän on täysin kömpelöä laulantaa, jotenkin ontuvaa alusta loppuun asti. Israel on toinen kummajainen, (voittajaehdokkaaksi) se on ihan tuikitavallinen balladi, hyvä ääni on tyypillä, mutta ei sen ihmeellisempää koukkua biisissä. Monta kertaa jo kuunneltu, en vaan tajua. Norjan edustajalle on rakennettu vahvat paineet harteille, mutta tyypin ääni ei riitä niin suurelle biisille, kuin mitä on tarkoitus esittää. Ruotsin biisi taas... voih. Se on sitä kamalaa kurasoppaa, mitä Ruotsi joka vuosi tarjoilee, kunnon peruseuroviisubiisi, niin pliisu ja plässyn ettei voi kuin huokaista (näyttää todella paljon Carolan Invicible-biisiltä -06...).

Muita kärkikahinoihin tulevia luultavasti on Makedonia, Moldova, Armenia, Slovakia ja Kypros.

Loput maat joita en maininnut on vaan niin onnettoman surkeita, että en ainakaan itse laittaisi niitä muualle kuin karsinnoista ulos. Varsinkin Ranska, Espanja, Slovenia, Malta, Venäjä, Britannia, Serbia, Kreikka ja Belgia ovat aivan kammottavia, omasta mielestäni siis. Bence.

Ainiin.. ja Suomi ei tule pääsemään finaaliin, mutta sen te varmaan jo tiesittekin.

Sen verran sytyin tänään näille viisuille, että latasin ton Azereitten biisin Drip-Drop mp3:lle, se on oikeasti HYVÄ! :)


P.S. Mummo on täällä vieläkin. Ja hän kutsuu minua Elisa-Melisaksi! Ja hän käskee laittamaan sukat jalkaan etten vilustu! Ja hän tuputtaa ruokaa, ikään kuin en muka söisi tarpeeksi! :D

4/19/2010

Nesteytystä

Kevätlenssu tuli, näki ja voitti. Päässä helisee kuin pieniä leegoja olisi täynnä ja vähän joka puolta jomottaa ja särkee. Töissä tuli istuttua työpöydän äärellä nenäliinapakkaukset käden ulottuvilla. Enpä muuta tehnytkään kuin olin turkin kurssilla ja loppupäivän luin enkkua, vaihteeksi. Tulihan siinä jo viikko taukoa opiskelusta, joten nyt tuoreilla aivoilla jälleen lueskelemaan. Tai no ei ne tässä olotilassa niin kovin tuoreilta tunnu. Tuli juotua kaksi kuppia vihreää teetä, kaksi kuppia nane (minttu) teetä ja kaksi Ada çayi:n sage herbal teetä. Nyt kotona vuorossa kolmas kuppi tätä yrttiteetä ja sen perään haudutettua perinteistä çayta.. Kun ruoka ei maistu niin teetä tulee sitten latkittua. Jos täällä Euroopan rajalla asuvilla on parempaa tietoa siitä, millainen tee on parasta flunssapotilaalle, niin ilmoitelkaa :) Siğnem kehui tuota sage herbal teetä ja nane tee on taas vatsanväänteille sopivaa lääkettä.

Eilen illalla tuli yllätysvieras: anneanne tuli kylään. Eli annen äiti. Tulihan tavattua ensimmäistä kertaa sitten isoäidin kanssa; lyhyt ja tukeva 80 v. huivipää tuli ja rutisti ja totesi aika suorasanaisesti että minun pitäisi syödä enemmän kun olen niin luiseva. (minulle tulkattiin se jälkeenpäin) Ja juuri kun olin pohtinut uutta taktiikkaa kiinteytymistä varten.. No, ilmeisesti kaikki sellaiset pyöreät vanhukset ovat sitä mieltä, että naisen pitää saada lihaa luittensa ympärille, jos käsivarret yltävät halaukseen :) Mummo vaikuttaa muutenkin aika tomeralta, vaikka tulikin sen takia yllätyskyläilylle, että aamulla pääsisi käymään lähisairaalassa (se on tästä kätevästi n. kivenheiton päässä). Hän nimittäin tuli olohuoneeseen kuin kotiinsa ja käski babaa vaihtamaan kanavia kunnes löysi suosikkisarjansa. Kuulin hänen myös kehuvan jotain nuorta miesnäytteljää hyvännäköiseksi. Aika shokeeraavaa.. :) Baba myös toi hänelle teetä ja ruokaa ja oli muutenkin sujuvasti käskytyksen alaisena. Mummo on itse asiassa vieläkin täällä, en tiedä sitten mikä hänellä on kun sairaalassa piti käydä (O:n mukaan on terve kuin pukki vaikka valittaakin kaikesta). Sellaisia ne on, vanhukset.

Anne tuli kotiin, ja me odottelemme kieli keskellä suuta mitä hän on suunnitellut illalliseksi. Kalaruokaa tiedossa kuulemma ;)

4/07/2010

Bosphorus Bridge (editoitu versio)


Pari siistiä lähikuvaa tästä kahden mantereen yhdistäjästä.. (sillä mitään varsinaista uutta kirjoitettavaa en keksinyt. Opiskelua ja labratöitä sopivassa suhteessa. Mutta koska on tämä blogi, niin jotain nyt pitää laittaa.. joten kuvia. Buyurun!) Silta on n. kilometrin pituinen, 39 metriä leveä, ja valmistui vuonna 1973. Sillalla ei saa kävellä. Kävelykielto asetettiin sen jälkeen, kun joku päätti päivänsä hyppäämällä sillalta.

Siis.. vain yllaoleva kuva on itse Bosphorus silta, alla olevat kuvat ovat ns. kakkossillasta. Tajusin möhlayksen eilen illalla enka enaa jaksanut asiaa korjata. :)

Kakkossilta tunnetaan nimella Fatih Sultan Mehmet Bridge. Ei kakkossija kuitenkaan huono ole, yhta pitkia ja leveita siltoja kummatkin. :) Tama silta valmistui 1988.




En tiedä mitä mieltä muut ovat, mutta en oikein jaksa uskoa, että koti sillan alla on kovinkaan rauhallinen paikka asua.. :)







4/02/2010

Huviretki

Vietimme O:n kanssa yhteistä vapaapäivää tänään, ja lähdimme I.B.O Toursin järjestämälle Bosphorin risteilylle, ilmaiseksi :) O. kun sai sen ilmaiseksi työnsä puolesta, niin tottakai osallistuimme. (Hinta olisi ollut 80 euroa) Mukana oli jokunen ruotsalainen, muita ulkomaalaisia, ja neljä oululaista ravintolatyöntekijää :) Eli taas sai jutskata suomea, mikä oli oikein mukavaa. Yksi heistä tosin oli turkissa aikuisikään asti asunut mies, joka omistaa Oulussa ravintola Istanbulin, mukanaan hänen naisystävänsä ja kaksi heidän työntekijäänsä.

Lähtö aamulla 8.00 Üsküdarista Kabataşiin, josta nousimme veneeseen. Sieltä Ortaköyyn, sitten tutustumaan Beylerbeyi Palaceen ja sitten vuosina 1451-1452 rakennettuun Rumeli-linnakkeeseen. Söimme lounasta veneen ylätasanteella (lämpötila hipoi siinä vaiheessa jo +20 (varmasti), ja matkasimme Anadolu Kavağiin, eli toisenlaisille linnakkeille. Sieltä sitten vielä nopea koukkaus Poyrazköyyn ja takaisin Kabataşiin ja Üsküdarin kautta kotiin ilta seitsemäksi :)

Kabataş














Ortaköy





















































Ortaköyn moskeija ja taustalla Bosphorus silta



















Beylerbeyi Palacessa kuvaaminen sisätiloissa oli kiellettyä, joten ainoastaan alueen ulkopuolta sai kuvata. Mutta oli siinäkin kuvaamista :)











































Tässä kuvassa on hassua erikoiseen muotoon leikattu pensas :)

































Rumeli-linnoitus. Päätin olla rohkea ja kiivetä korkeimman tornin läheisyyteen, minne sai oppaan luvalla nousta. Ja voi että mitkä näkymät..




























Vaikea uskoa, että kyseinen linnoitus rakennettiin vain 4 kuukaudessa...






























Matka jatkui Anadolu Kavağiin, mutta lounaan ja auringon jäljiltä olimme niin naatteja, että emme lähteneet oppaan mukaan kiipeämään linnakkeelle. Jäimme alueen "keskustaan", joka käsitti n. 100 m2 alueen ravintoloita, kahviloita, jäätelökauppiaita ja muutamia tilpehööri-liikkeitä.
















































Ei juurikaan nähtävää kyseisessä paikassa, aika rauhallinen ja eristäytynyt pikku kylä. Mutta sisäänheittäjät ravintoloihin yhtä innokkaita kuin muuallakin.

Veneilymatkalla näimme mitä upeimpia taloja Bosphoruksen rannalla, suunnittelimme jo, että minkä niistä vuokraisimme kesäasunnoksi. Vuokraksi kelpuutettaisiin ehkä minimissään 50 000 liiraa... :)

























































Erittäin mukava päivä takana siis. Veljekset kotona totesivat minut nähtyäni, että kasvoni ovat näköjään palaneet, eli niinkin paljon aurinkoa paistoi täydeltä taivaalta sen muutaman tunnin, että kasvot ehtivät punertumaan! Ei kuitenkaan sen pahempaa epidermis-vahinkoa ehtinyt tapahtua. Kropassa vain tuntuu koko päivän reissu, kävelyä ja kiipeilyä. Takaisintulo matkalla veneessä jopa nukahdimme n. puoleksi tunniksi, luultavasti aurinko ja ylimääräinen energiankulutus sai akkumme tyhjiksi.. Tästä on hyvä jatkaa viikonlopun viettoon :)