.

.

3/31/2010

Virkoan, vartoan..

Piti ihan googlettaa, että milloin pääsiäinen alkaakaan tänä vuonna, tässä maassa kun sitä (edelleenkään) ei vietetä :) Ei ole mämmiä ikävä, ei. Lammasta ei koskaan syöty. Koristeista laittaisin korkeintaan noita-akkoja olkkarin ikkunoille lentelemään. Pääsiäinen on vain pitkä viikonloppu, ei muuta. Juhannusta sen sijaan tulee varmasti ikävä, riippuen tietenkin siitä missä silloin olen, täällä vai siellä vai jossakin muualla.. Grillimakkarat ja lisukkeet, ah. Täällä ei taidetakaan tuntea grillimakkara-käsitettä, lihaa sen sijaan on monella eri tavalla valmistettuna. Ah liharuoka: tuo suurenmoinen, suussasulava, rapea, mieltähivelevä tekosyy olla välittämättä bikinikunnosta ;)

Tästä kuvasta on jo aikaa, varmaan kuukausi, mutta nyt kun sopivasti ruuasta oli (jälleen) puhetta, niin siitä puute mistä puhe.. Yemeksepeti.com on kätevä nettisivu, josta voi tilata monesta eri ravintolasta ruokaa kotiin, ja aika nopeastikin. Nuo ihanat lihapalaset ovat juuri kyseisen sivuston kautta tilattuja, ravintolasta Koşuyolun alueelta (lähellä asuinaluettamme). Koreissa oli kepabia, kyljystä, grillattua kanaa, köfteä ja muutama orpo tomaatinpalanen :) Ja se oli, hyvät naiset ja herrat, jumalten ruokaa.. :)

Eilen sain astua erittäin siistiin kotiin. Ei sillä, etteikö täällä kukaan siivoaisi, mutta kun sen tekee ammattilainen, niin eron huomaa heti. Anne oli tilannut tutun siivoojan, joka kävi läpi jokaisen huoneen imurilla ja mopilla, siivosi lattiat, puhdisti pinnat, järjesti olohuoneen kirjat ja paperit sun muut tarvikkeet siisteihin pinoihin omille/uusille paikoilleen, sijasi pedit (kukaan ei harrasta petien petaamista), tuuletti petivaatteet, pesi ikkunat, kuurasi kylpyhuoneen ja keittiön. Sovittaessa siivoojat voivat myös tehdä ruokaa, mutta anne hoiti sen puolen. Koko talon siivous lattiasta kattoon, päivän työ, ja palkaksi anne antoi 75 liiraa (37 euroa). Halvalla saa siis siivousapua, jos itse ei ehdi/jaksa/viitsi.. Katsoin nopeasti makuuhuoneen, vaatteeni (olivat aamulla vielä hujanhajan lattialla) oli pinottu matkalaukkuihin, mutta muuten kaikki tavarat oli juuri siinä missä pitikin, kuten kamera ja sen kaapeli olivat juuri siinä samassa asennossa, kuin mihin sen olin jättänyt pari päivää sitten pöydän reunalle. Samoin muutama liiran kolikko, eli luottamuksen arvoinen täti taisi olla. :)


3/27/2010

Ihan turistina

Kävimme eilen Siğnemin kanssa perjantai-illan kunniaksi shoppailemassa Optimum Outletissa, yhdessä erittäin isossa ostoskeskuksessa. Itse asiassa servis bus kurvailee kyseisen rakennuksen ohi joka aamu ja ilta ja aina olen sitä pällistellyt, että tuolla pitäisi käydä joku päivä (kuva netistä)..



Vaikka sitä ei uskoisi ulkoapäin katsottuna, niin se on s u u r i...
(kuva netistä, mutta kyllä siellä tuolta näytti eilenkin)







Sieltä löytyi aika herkullisen näköinen osasto, jota vain katselimme, emme koskeneet :)
Itse asiassa tuon kuvan ottamisen jälkeen naismyyjä rupesi huitomaan, että ei täällä saa kuvia ottaa. Mitä ihmettä, sehän on ostoskeskus, jokainen joka haluaa nähdä sen, pääsevät sinne! Joten ei siinä mitään salaisuutta pitäisi olla.. Mutta sainpas kuvan :)

Lisäksi kuva makeista naistenvessojen lavuaareista :D Oli ihan pakko, sen verran hauskoilta ne mun mielestä näytti. Kuvaan pääsi myös Siğnem.

Tänään aamulla oli jokseenkin hassu olo. Heräsin puoliltapäivin (täysin normaali aika herätä ;) ja kuuntelin ensin hetken aikaa tervettä kinastelua veljesten ja baban välillä olohuoneessa. Päätin avata parvekkeen oven tuulettaakseni tunkkaista huonetta. Vaikka ulkoa tulikin kylmä tuuli, niin hetken tuntui olo ihan turistilta: kaikki hajut, äänet, ihmisten äänet, liikenteen äänet.. Minua ei edes haittaa jatkuvat autojen tööttäilyt, ne vain sopivat kuvioon mukaan. Tuli sellainen fiilis, että nyt maittavalle aamupalalle ja sen jälkeen biitsille loppupäiväksi makoilemaan. Hetkellinen ulkopuolinen olotila ja siihen lisättynä ajatus rantalomasta.. Kesällä tämä fiilis varmasti tulee varmasti kymmenenkertaa voimakkaampana.. :) No, biitsille en sentään lähde (ulkona n. +11), mutta maittavan aamupalan söin. :)

3/22/2010

Kulttuurien yhteentörmäys

Ei ollut kovinkaan montaa päivää kun mietin, että olisipa joskus hauska kuulla muutakin kieltä ympärilläni kuin turkkia.. Tietysti turkin kurssilla voimme jutella ennen tunnin alkua keskenämme kiinnostavista asioista ja eroavaisuuksista, olemmehan me niin monelta eri maalta. Tänään aamulla kävimme keskustelua Tsekkiläisen tyypin kanssa, ennenkuin aloitimme turkinopetuksen. Yleensäkin pää kääntyy heti, kun kuulen jossakin päin puhuttavan englantia, se on kuin toinen äidinkieli.

Lauantai-iltana tuli toinen hauska yllätys, kun lähdimme minulle entuudestaan tutun henkilön synttäreitä juhlimaan Kadıköyn yöhön.. Kekkereille osallistui useampi turkkilainen, ainakin yksi espanjalainen, yksi kanadalainen ja kaksi suomalaista :) Yllätys oli melkoinen kun käsiä vatkatessamme liki-kaimani kanssa tajusin meidän puhuvan samaa kieltä :D Toistin varmaan kolme kertaa illan aikana että näen luultavasti unta, sen verran omituista on jutella omaa äidinkieltä turkinpulputuksen keskellä.. Erittäin mukava ilta, kaikilla oli hauskaa ja juttua riitti, lähes jokaisen kanssa yhdessä ja erikseen. Kanadalaisen kanssa intouduin keskustelemaan ainakin geeneistä ja muista biologiaan liittyvistä aiheista. (btw, Kanadassa ei välttämättä tiedetä Suomen tarkkaa sijaintia, minäkin hieman houkuttelin muistikuvia tyypiltä mainitessani, että Suomi on Ruotsin ja Venäjän välissä.. :)

Lisäksi turkinopettajani mainitsi minulle, että hän opettaa yhtä suomalaista tyyppiä yliopistossa, alkeiskurssilla!! Hän antoi minulle tyypin tuntomerkit, jos vaikka joskus satun vastaan kampuksella kävellessäni, niin voin vaikka kiskaista hihasta ja kysellä kuulumisia. Suomeksi. Vau, se olisi jo jotain :)

Tänään sitten vihdoin vietimme Ertuğulin synttäreitä, Siğnem toi kun toikin valtavan kokoisen suklaakakun (mitä en tietenkään voinut syödä, mutta lohduttauduin ajatuksella että siinä oli luultavasti pari tuhatta kaloria per siivu) ja suolaisia keksejä sekä pähkinöitä. Bayramkin osallistui ja toi oikein kameran ottaakseen kuvan meidän pienestä ryhmästä, minä, Milas, Siğnem, Gül (hammaslääkäriopiskelija), sekä Burcu, Gökhan ja Hatice, eläintilojen hoitajat. Tietenkin muut valittelivat kun en voinut syödä herkullisen näköistä kakkua, mutta totesin että enköhän minä ole ihan tarpeeksi kakkuja syönyt elämäni aikana.. :)

Pari hassua sanaa:

TR ..........FI
veli ........holhooja
pasta......täytekakku
elin........ kätesi